Sonera-kirjailijaksi epäillyn Timo-Pekka Silénin syyte on hylätty Helsingin käräjäoikeudessa. Oikeus ei löytänyt riittävää näyttöä siitä, että konsultti olisi kirjoittanut nettikirjan.
Siléniä syytettiin Soneran entisen toimitusjohtajan Kaj-Erik Relanderin törkeästä kunnianloukkauksesta. Relander vaati Siléniltä 50 000 euron kärsimyskorvauksia.
Syyttäjä ja Relander olivat löytäneet nettikirjasta ainakin 11 loukkaavaa kohtaa. Kohukirja levisi internetissä kulovalkean tavoin vuonna 2002. Silén kiisti olleensa salaperäinen kirjailija.
Oikeuden mielestä Silénillä oli mahdollisuus saada nettikirjan sisältämät tiedot itse tai jonkun muun kautta Sonerassa. Silén työskenteli yrityksessä neuvonantajana vuonna 2000. Relanderin mukaan Silénin sopimus lopetettiin ennen aikojaan, koska tämä käyttäytyi omituisesti.
Oikeuden mukaan Silénillä oli motiivi kirjan kirjoittamiseen.
"Koko paketti hoviin"
Silén myönsi oikeudenkäynnissä vain kommentoineensa nettikirjasta myöhemmin julkaistua pokkariversiota, joka oli nettiversiota siistimpi. Silén kertoi käskeneensä kustantajaa poistamaan painetusta kirjasta väitteet muun muassa taloudellisista väärinkäytöksistä.
Oikeus ei pitänyt uskottavana, että Siléniä olisi pyydetty kommentoimaan painettua kirjaa vain sillä perusteella, että hän oli vuoden töissä Sonerassa. Oikeus ei myöskään niellyt sitä, että Silénin rooli olisi ollut niin vähäinen kuin hän antoi ymmärtää.
Käräjäoikeus katsoi, että Silénin yhteys ArtHousen julkaisemaan kirjaan viittaa siihen, että hänellä oli jotain tekemistä myös nettikirjan kanssa.
Juttu käsiteltiin käräjillä ilman avaintodisteina pidettyjä Sonera-kirjeitä eli kustantaja Haavikon kirjeenvaihtoa aiheesta. Syyttäjä Heikki Poukka hakee käyttökiellolle purkua hovioikeudesta. Hän aikoo myös valittaa kaatuneesta syytteestä.
-- Koko paketti hoviin, Poukka sanoo.
Hänen mukaansa kirjeet ovat tärkeä osa näyttöä.
"Kirjeet eivät ole todisteita"
Painetun kirjan kustantajaa Heikki Haavikkoa on koetettu saada kertomaan kirjoittajan nimi. Korkein oikeus vetosi sananvapauteen ja päätti, ettei Haavikon tarvitse sitä kertoa.
Keskusrikospoliisi sai käsiinsä kirjeet ja toimitti ne syyttäjälle. Haavikko oli antanut kirjeet KKO:lle oikeusprosessissa, jossa hän puolusti oikeutta salata lähteensä. KRP sai kirjeet oikeudelta tiedoksi, koska se oli oikeusjutun osapuoli.
-- Kirjeet eivät ole todisteita tässä jutussa. Ne liittyvät kahden asianosaisen, keskusrikospoliisin ja minun väliseen oikeudenkäyntiin, jossa käsiteltiin velvollisuutta todistaa. Julkisuuslaissa on pykälät siitä, että asianosaisina saatuja tietoja koskee vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto, Haavikko sanoo.
Hänen mukaansa KRP toimi lainvastaisesti antaessaan kirjeet syyttäjälle.
-- Haetaanko tässä päätöstä, että julkisuuslaki ei ole tässä asiassa voimassa, kustantaja ihmettelee.
Haavikko on varma, että hovioikeus päätyy salaamaan kirjeet.