Kihlakunnansyyttäjä Lahja Kyllönen-Kaitaniemi Oulun syyttäjänvirastosta epäilee, että ihmisten käsitys syyttäjän työstä ja roolista ei vastaa välttämättä todellisuutta. Amerikkalaisissa sarjafilmeissä sliipatut "syyttäjäkoneet" käyttäytyvät oikeussalissa hyökkäävän ylimielisesti ja äänekkäästi.
Suomalaisessa käräjäsaliarjessa tyyli on tyystin toinen. "Syyttäjältä edellytetään asiallista käyttäytymistä ja tasapuolisuutta. Syytettyä tukeva näyttö on otettava myös huomioon", Kyllönen-Kaitaniemi sanoo. Syyttäjän arki on usein hyvin yksinäistä puurtamista syyteharkinnassa olevien juttujen parissa. Oulun kihlakunnan syyttäjänvirastossa yhden syyttäjän käsien kautta kulkee vuodessa noin 250 juttua.
Vastoin yleistä käsitystä syyttäjälle tulevien juttujen määrä ei ole viime vuosina olennaisesti lisääntynyt Oulun kihlakunnassa. Viime vuonna niitä jätettiin syyteharkintaan runsaat 2 800. Päätös syyttämättä jättämisestä tehtiin 619:ssa jutussa.
Kyllönen-Kaitaniemi uskoo uuden suuremman yksikön mahdollistavan entistä paremmin syyttäjien erikoistumisen ja jatkokoulutuksen. Tämä on hänen mukaansa välttämätöntä, koska käsiteltävät asiat mieluummin monimutkaistuvat kuin yksinkertaistuvat.
Hänen mielestään uuden yksikön suurin haaste on kuitenkin rästissä olevan jutturuuhkan purkamisessa.
"Kohtuuttoman pitkät käsittelyajat ovat vakava uhka ihmisten oikeusturvalle", Kyllönen-Kaitaniemi sanoo. Niin sanotuissa massarikosjutuissa syyteharkinta ei saisi hänen mielestään ylittää kolmea kuukautta. "Kuusi kuukautta on ehdoton yläraja", hän sanoo.
Pääsääntö on hänen mukaansa se, että juttuja puretaan vanhimmasta päästä. Lain edellyttämä etusijajärjestys vaatii kuitenkin tiettyjen juttujen nopeaa käsittelyä.
"Sitä edellytetään silloin kun vastaaja on vangittu tai hän on nuori rikoksen tekijä", Kyllönen-Kaitaniemi sanoo.