Syys­muut­to hui­pen­tuu

Elokuun päättyessä lintujen syysmuutto alkaa kiihtyä ja syyskuussa se on parhaassa vauhdissa. Tällä hetkellä liikkeellä ovat hyönteissyöjät, muun muassa pajulinnut, västäräkit ja keltavästäräkit. Pääskyt, kottaraiset, rastaat ja sepelkyyhkyt ovat parveutuneet, kun taas monien kahlaajalajien osalta muuton huippu alkaa olla jo ohitettu.

Puistolintuja. Mustavarikset ja naakat liikkuvat jo parvissa ja niitä saattaa nähdä puistonurmikoilla suuria määriä.
Puistolintuja. Mustavarikset ja naakat liikkuvat jo parvissa ja niitä saattaa nähdä puistonurmikoilla suuria määriä.
Kuva: Eljas Sallmén

Elokuun päättyessä lintujen syysmuutto alkaa kiihtyä ja syyskuussa se on parhaassa vauhdissa. Tällä hetkellä liikkeellä ovat hyönteissyöjät, muun muassa pajulinnut, västäräkit ja keltavästäräkit. Pääskyt, kottaraiset, rastaat ja sepelkyyhkyt ovat parveutuneet, kun taas monien kahlaajalajien osalta muuton huippu alkaa olla jo ohitettu.

Sirrejä toki muuttaa edelleen, samoin monia muita kahlaajia. Yksiltä jalansijoilta - vaikkapa yhdestä lintutornista - voikin edelleen helposti havaita parissa tunnissa toistakymmentä kahlaajalajia. Sorsastuksen alku on saanut vesilinnut kerääntymään rauhoitusalueille.

Petolintujen muutto on vilkkaimmillaan syyskuussa. Elokuun puolella on havaittu etelään suuntaavan muun muassa varpus-, sinisuo-, hiiri- ja nuolihaukkoja. Myös muuttohaukkoja ja merikotkia on nähty useita.

Syysmuutolla olevat kurjet ovat jokavuotiseen tapaansa alkaneet kerääntyä Muhoksen Soson alueen pelloille. Viime viikon alkupuolella pelloilla ruokaili jo puolensataa lintua.

Muhos on Suomen merkittävimpiä kurkien kokoontumispaikkoja, ja enimmillään alueella levähtää 3 000-4 000 pitkäkaulaa. Parhaiten kurkia voi tarkkailla aamu- ja iltalennoilla, kun linnut lentävät yöpymäsoiden ja ruokailupeltojen välillä.



Vaelluslintuja niukasti


Syksy on monien vaelluslintujen aikaa. Näille usein idästä Suomeen saapuvien lajien esiintymiselle on kuitenkin tyypillistä epäsäännöllisyys. Lintuja lähtee matkaan suuremmin joukoin vasta huomattavan ravintopulan yllättäessä.

Toistaiseksi Pohjois-Pohjanmaalla ei ole päästy ihailemaan näyttävistä lintuvaelluksista, esimerkiksi pähkinähakkeja on havaittu vain muutamia. Useimpien vaelluslajien otollisimmat esiintymiskuukaudet ovat kuitenkin syys- ja lokakuu, joten ehkä jokin vaellus vielä ulottuu Perämeren rantaan asti.

Etelä-Suomessa harvinaisehkona pesiviä harmaahaikaroita on nähty Pohjois-Pohjanmaalla useita. Suurimmat määrät on laskettu Hailuodosta ja Oulun Pyykösjärveltä. Tiistaina Muhoksen Laitasaaressa levähti kuuden harmaahaikaran parvi, jossa saattoi olla samoja lintuja kuin Pyykösjärvellä.

Harmaahaikaroita tavataan Pohjois-Pohjanmaalla vuosittain, mutta joskus pohjoiseen vaeltaa poikkeuksellisen paljon lintuja. Erinomaisena harmaahaikarasyksynä vuonna 2000 maakunnassa ynnättiin vajaa sata lintua.

Pihlajissa on marjoja niukasti, joten rastaiden ja tilhien muutto jatkunee tänä syksynä nopeasti etelään.



Harvinaisia haukkoja


Itätuulet tuovat joka syksy myös harvinaisuuksia lintuharrastajien ihmeteltäväksi. Vaelluslintujen tapaan näidenkin yhyttämiseen parhaat kuukaudet ovat vielä edessäpäin. Loppukesän erikoisuuksista Pohjois-Pohjanmaalla varmasti maininnan arvoinen on Limingassa nähty arosuohaukka, joka myös pesi Vaalassa. Pesintä oli ensimmäinen kerta Suomessa vuosikymmeniin.

Heinäkuun harvinaisimpia siivekkäitä olivat puolestaan Hailuodossa ja Pyhäjoella laulaneet viirusirkkalinnut ja Limingassa ja Raahessa liihotelleet kiljukotkat.

Lapissakin on nähty muutamia haukkaharvinaisuuksia: punajalkahaukka Pellon Pellojärvellä ja haarahaukka Rovaniemellä.

Lapin kesän huomattavin harvinaisuus oli kuitenkin EnontekiönS Leppäjärvellä 9. heinäkuuta nähty harmaasirkku. Tämä lähimmillään Etelä-Ruotsissa pesivä laji on taantunut voimakkaasti, ja Suomessa on tavattu viime vuosina vain muutama harmaasirkku. Esimerkiksi viime vuonna Suomessa havaittiin vain kaksi lintua.

Ilmoita asiavirheestä