Viitisenkymmentä henkilöä on lähtenyt Suomesta taistelemaan ääri-islamilaisen Isis-järjetön riveihin Syyriaan ja Irakiin. Parisenkymmentä on jo palannut takaisin.
Sota-alueelle Suomesta matkanneista kolme neljästä omistaa Suomen passin. Yllättävänä voi pitää poliisin vastikään esittämää arviota, että Suomen passin omistajista puolella, lähes parillakymmenellä, molemmat vanhemmat ovat syntyperäisiä suomalaisia.
Toinen merkille pantava havainto on, että muslimiksi kääntyneiden nuorten naisten keskuudessa on kasvanut kiinnostus taistella islamin puolesta.
Turvallisuusviranomaiset ovat syystäkin huolissaan uskonsoturien aiheuttamasta uhasta. Suuri arvoitus on, miten sodan väkivalta ja väkivallantekoihin mahdollinen osallistuminen vaikuttavat nuoriin. Syyrian ja Irakin rintamille on lähtenyt Euroopasta arviolta 5 000 taistelijaa, joiden pelätään lisäävän turvallisuusuhkaa maanosassa. Britanniassa ollaankin tiukentamassa terroristilakeja tämän vuoksi.
Vaikka vain pienen osan taisteluihin osallistuneista uskotaan tekevän tihutöitä palattuaan takaisin lähtömaahansa, riski kasvaa kuitenkin sitä suuremmaksi, mitä enemmän heitä on.
Uskonsodista palaavien muodostama uhka on uusi asia, jota on syytä lähestyä kiihkottomasti. Ensimmäisenä on yritettävä selvittää, mikä saa parhaassa iässä olevat nuoret lähtemään näin mielettömille retkille.
Toiseksi herää kysymys, mitä on tehtävissä nuorten sopeuttamiseksi yhteiskuntaan. Kyse ei ole pelkästään ulkomaalaistaustaisten käyttäytymisestä, vaan myös etnisesti suomalaisten. Tällaiset ongelmat eivät ratkea pelkästään vastaamalla väkivallalla väkivaltaan.
Pääkirjoitus