Siviiliväestö ja pakolaiset kantavat raskasta taakkaa Syyrian yli kaksi vuotta jatkuneessa sisällissodassa.
Hätätilan mittavuutta kuvaa se, että YK:n pakolaiskomissaari António Guterres on verrannut Syyrian pakolaiskriisiä jo Ruandan kansanmurhaan vajaa kaksikymmentä vuotta sitten.
Tilanne on todellakin samankaltainen. Silloinkin oli kesä ja ihmiset seurasivat televisiosta neuvottomina afrikkalaisella tiellä kulkevia loputtomia ihmisvirtoja. Kauheudet paljastuivat myöhemmin.
Syyrian tilanne on hälyttävä. Maasta pakenee ihmisiä kuuden tuhannen hengen päivävauhtia. Kuukausittain noin viisi tuhatta ihmistä saa surmansa.
Taistelujen velloessa pakolaisvirta vain kasvaa. Lähes 1,8 miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaihin. Sen lisäksi noin seitsemän miljoonaa ihmistä Syyriassa tarvitsee kiireellistä apua. Taisteluissa on kuollut lähes satatuhatta ihmistä.
Sotatoimet hallituksen ja kapinallisten välillä kiihtyvät. Siviilien kärsimykset kasvavat, kun rintamalinjat repeilevät ja taisteluihin liittyy koko ajan uusia, vaihtelevin motiivein mukana olevia ryhmittymiä. Ääri-islamilaisen talibanien liittyminen sotaan pahentaa tilannetta entisestään.
Konflikti on kärjistynyt raakuudessaan käsittämättömiin mittasuhteisiin. YK:n ihmisoikeusneuvoston komission raportti puhuu räikeistä rikkomuksista. Taistelevat osapuolet värväävät lapsia joukkoihin ja heitä käytetään ihmiskilpinä.
Ihmisoikeusloukkaukset, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan ovat Syyriassa tällä hetkellä pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Hallituksen joukkojen ja sitä lähellä olevan miliisin nimiin on pantu murhia, kidutuksia, raiskauksia, pikateloituksia, pidätyksiä, kaappauksia ja muita epäinhimillisiä tekoja. Rikokset ovat olleet laajoja ja järjestelmällisiä hyökkäyksiä siviiliväestöä vastaan.
Myös kapinalliset ovat syyllistyneet raakuuksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin, kidutuksiin, sieppauksiin, ryöstelyyn ja pikaoikeudenkäynteihin. Väestö on jatkuvassa vaarassa, kun sotaa käydään siviilialueilla.
YK:n raportin mukaan kapinallisten mielivalta siviiliväestöä kohtaan ei kuitenkaan ole niin laajaa ja järjestelmällistä kuin hallituksen joukkojen.
Tilanne on onneton. Hätää kärsivät pakolaiset ja sisällissodan evakot tarvitsevat kipeästi apua. Syyrian naapurimaiden kantokyky on koetuksella pakolaisten auttamisessa. Kansainvälinen talouskriisi vaikeuttaa avustusten saamista. YK ja Punainen Risti ovatkin vedonneet avun puolesta.
Ikävä tosiasia on, että Syyrian kriisin poliittinen ratkaisu on vielä kaukana. Kansainvälinen yhteisö on ollut päättämätön Syyrian sisällissodan suhteen. Ilman poliittista ratkaisua vaarana on tilanteen jatkuva eskaloituminen.
Poliittisen ratkaisun ja rauhan saaminen Syyriaan on tärkeää, että konflikti ei laajene. Ihmisten kärsimystä sodan jaloissa pitää kuitenkin helpottaa kaikin mahdollisin keinoin.