Verenvuodatus Syyriassa on ryöstäytynyt niin pitkälle, että huonoin vaihtoehto, ulkopuolinen väliintulo, alkaa nousta yhä enemmän esille. Assadin hallinto pelaa vain aikaa.
Vaikka kaikki osapuolet hyväksyivät Yhdistyneiden kansakuntien ja Arabiliiton rauhansuunnitelman jo kuukausia sitten, hillitön verenvuodatus jatkuu Syyriassa pidäkkeettä. On makuasia, onko kysymys jo täydestä sisällissodasta vai ei. Pääasia on se, että syyrialaisia, joukossa jopa lapsia, tapetaan silmittömästi.
Päävastuu jatkuvasta verilöylystä kuuluu suoraan presidentti Bashar al-Assadin hallinnolle, jolla on vastassaan opposition hajanaisia joukkoja.
Epäsuorasti ovat vastuussa Assadia tukevat Venäjä ja Kiina, jotka joko estävät YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäsenmaina tiukemmat toimet verenvuodatuksen lopettamiseksi tai eivät käytä vaikutusvaltaansa taivuttaakseen Assadin panemaan toimeen kansainvälistä rauhansuunnitelmaa. Lisäksi Venäjä on jatkanut asetoimituksia Syyriaan.
Assadin hallinto käyttää YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin sukkuloimaa rauhansuunnitelmaa viikunanlehtenä. Sen suojissa hallinto pelaa aikaa ja yrittää tehdä selvää oppositiosta.
Yli vuoden jatkunut verenvuodatus sai toukokuun lopulla puistattavimman huippunsa, kun Houlan kylässä tehdyssä verilöylyssä tapettiin yli sata ihmistä, heistä lähes puolet lapsia.
Arabi- ja länsimaat sekä Syyrian oppositio syyttävät teosta Assadin valvomia aseistettuja shabiha-joukkoja. Assad kiisti syytöksen sunnuntaina ja pani verilöylyn ulkomaisten terroristien piikkiin. Hän ei esittänyt todisteita väitteensä tueksi. Ulkomaisten islamistitaistelijoiden mukanaolosta Syyriassa on toki jotakin näyttöä.
YK ei ole syyttänyt Syyrian nykyhallintoa suoraan Houlan verenvuodatuksesta, mutta on silti sanonut löytäneensä viitteitä shabiha-joukkojen osallisuudesta. Perjantaina YK:n ihmisoikeusneuvostossa oli esillä esitys, joka olisi tuominnut Syyrian ja vaatinut YK:n tutkimusta verilöylystä. Venäjä, Kiina ja Kuuba äänestivät esityksen nurin.
Kansainvälisellä yhteisöllä on Syyriassa vain huonoja vaihtoehtoja. Johonkin niistä on silti tartuttava, sillä edessä on vain vielä huonompia vaihtoehtoja.
Mitä pidempään nykytilanne jatkuu, sitä enemmän viatonta verta vuotaa. Konfliktin pitkittymisestä voisi seurata myös se, että Assadin mahdollisen kukistumisen jälkeen valtaan pääsisi voimia, jotka olisivat vielä jyrkempiä kuin nykyoppositio on.
Ennusmerkit eivät lupaa hyvää. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei tehnyt Berliinin- ja Pariisin-matkoillaan mitään myönnytyksiä. Syyria oli esillä myös EU:n ja Venäjän huippukokouksessa, mutta edistysaskeleet olisivat yllätys. Kiinakin niittasi kantansa lukkoon Kiinan Päivälehden tiukassa kirjoituksessa. Myös konfliktin laajenemisen uhka on jo todellinen: muutama päivä sitten alaviitit ja sunnit ottivat pahaenteisesti yhteen Libanonin puolella Tripolissa.
Huonoin vaihtoehto on tietysti ulkopuolinen väliintulo. Sen mahdollisuus kuitenkin vain kasvaa niin kauan kuin Assadin hallinnolle ei panna kovaa kovaa vasten. Maailma ei voi loputtomiin katsoa sivusta, jos jo yli 10 000 uhria vaatinut konflikti vain jatkuu.