Syyrian sisällissota on vaarassa levitä naapurimaihin. Jos näin käy, seuraukset ovat arvaamattomat. Neuvottelut olisi ainoa järkevä tie, mutta sen pohja uhkaa sortua.
Pari vuotta jatkunut Syyrian sisällissota on taitekohdassa. Kapinalliset eivät ole kyenneet kaatamaan presidentti Bashar al-Assadia, vaan sota polkee paikallaan. Sodan seurauksena yli 80 000 ihmistä on kuollut ja yli miljoona ihmistä on lähtenyt sotatoimia pakoon naapurimaihin.
Libanonilaisen ääri-islamilaisen Hizbollah-järjestön omistaman tv-kanavan haastattelussa tällä viikolla Assad ei osoittanut minkäänlaisia sovinnon merkkejä, vaan pikemminkin uhosi voittavansa ja uhkasi avata rintaman Israelin miehittämällä Golanin alueella.
Nyt eletään kriittistä vaihetta. Jos sovinnoneleitä ei ala ilmaantua, vaara on, että Venäjän ja Yhdysvaltain kesäkuuksi Geneveen suunnittelemalta Syyria-kokoukselta putoaa pohja. Tämä voi pahimmillaan laajentaa sisällissodan useita valtiota käsittäväksi konfliktiksi, jonka osapuolina ovat myös suurvallat Venäjä ja Yhdysvallat.
Syyrian sisällissota on liiankin tavanomainen esimerkki siitä, kuinka voimaton kansainvälinen yhteisö on tällaisen konfliktin puhjetessa. Yhdistyneet kansakunnat on täysin hampaaton. Omaa ulkopoliittista paikkaansa etsivä EU:kaan ei ole kyennyt yhtenäiseen esiintymiseen asiassa. Se nähtiin äskeisessä ulkoministerikokouksessa.
Surullisinta kriisissä on se, että sodasta kärsivät miljoonat viattomat ihmiset eikä kukaan pysty tekemään mitään verenvuodatuksen pysäyttämiseksi.
EU on kohdistanut taloudellisia ja poliittisia pakotteita al-Assadin hallintoa vastaan, mutta tähän mennessä ne eivät ole saaneet aikaan toivottuja tuloksia.
EU:n kyvyttömyys tehdä yhtenäistä päätöstä aseidenvientikiellon jatkamisesta on lisännyt levottomuutta alueella, koska vastaavasti Venäjä ilmoitti tämän seurauksena jatkavansa ilmatorjuntaohjusten toimittamista Assadia tukevalle armeijalle.
Tilanne EU:n ja Yhdysvaltain kannalta vaikuttaa yhtä ongelmalliselta kuin aikoinaan Afganistanissa. Assadin vastainen oppositio on hyvin hajanainen. Jos sitä tuetaan aseellisesti, ei ole mitään takeita siitä, minne aseet lopulta menevät ja millaiset voimat maassa tulevat valtaan Assadin jälkeen.
Opposition riveissä tiedetään taistelevan demokraattista Syyriaa haluavien rinnalla kirjava joukko erilaisia ääri-islamilaisia taistelijoita eri puolilta maailmaa. Eri ryhmiä yhdistää ainoastaan halu saada Assad syrjään.
Tämä selittää pitkälle sen, että EU:ssa haluttaisiin mieluiten löytää poliittinen ratkaisu neuvottelujen kautta. Se onkin ainoa järkevä vaihtoehto. Eri asia on, onko sille edellytyksiä tällä hetkellä.
Assad sanoi tv-haastattelussa asettuvansa ehdolle ensi vuoden presidentinvaaleissa, jos kansa niin haluaa.
Syyriassa on vuodatettu verta jo niin paljon ja kauan, että sisällissotaa on mahdoton saadaan loppumaan ilman Assadin syrjäyttämistä. Kysymys on enemmänkin siitä, luopuuko hän lopulta itse vai jatkaako hän kunnes kokee Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin kohtalon.