Aleppo-Damaskus "Me emme voi tehdä muuta kuin rukoilla ja odottaa. Ehkä tilanne paranee, mutta sota voi johtaa myös nationalismin nousuun. Välistä politiikka on ollut nationalistista ja silloin on vaikeaa", sanoo kielitieteen professori Abrohom Nuro alistuneeesti.
Nationalismilla hän tarkoittaa islamia. Vaikka suuri osa arabimaiden kristityistä on arabeja, heidät lasketaan kansallisiksi vähemmistöiksi. Lähi-Itä ei ole yksiselitteisen islamilainen vaan monikulttuurinen perinne on ikivanha. Huomattavan suuria kristittyjä yhteisöjä on Egyptissä, Irakissa, Jordaniassa, Libanonissa, Syyriassa ja myös Palestiinan alueella.
Kristittyjen tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Viralliset luvut ovat alakanttiin. Heitä onvirallisten tilastojen mukaan jopa 12 miljoonaa, mutta oman ilmoituksen mukaan määrä on kaksikertainen. Egyptissä ja Libanonissa kristilliset yhteisöt ovat suhteellisen yhtenäisiä, kopteja ja maroniitteja, mutta Jordaniassa, Irakissa ja Syyriassa kirkkokuntia on tusinan verran.
Yksinomaan Aleppossa on kaksikymmentäviisi kirkkoa ja puoli tusinaa kirkkokuntaa. Tämä tekee kristityt yhteisöt hajanaisiksi ja haavoittuviksi. Aina ei vuosituhansien monikulttuurinen perinnekään auta. Aleppossa oli verinen fundamentalistinen kapina Hafez al-Assadin hallintokauden alkupuolella 1970-luvulla.
Nuro sanoo, ettei kristittyjen asema ole "niin hyvä kuin haluaisimme, mutta me saamme pitää koulujamme ja yhteisöjämme". Moni kristillisen taustan omaava löytyy korkealta paikalta talouselämän palveluksessa, mutta virkaura tai politiikkakaan eivät ole mahdottomuus.
Egyptiläinen kopti Butros Butros-Ghali loi huomattavan kansainvälisen uran. Irakin varapääministeri Tariq Azizilla on kristillinen tausta. Saddam Hussein on muuten paitsi presidentti myös pääministeri.
Toivo uudessa presidentissä
"Emme haluaisi menettää kieltämme ja kulttuuriamme", sanoo Nuro surullisesti ja toteaa, että maailmantilanne löi hänen mukaansa jarrut presidentti Bashar al-Assadin uudistuspolitiikalle.
"Hän olisi halunnut liberalisoida paljon enemmän, mutta hänellä oli kovin lyhyt aika. Irakin kriisi alkoi niin pian ja se muutti tilanteen", Nuro sanoo ja korostaa presidentin opiskelleen silmälääkäriksi Englannissa. Hänen puolisonsa on syntynytkin Englannissa, joskin syyrialaista syntyperää.
Nuro itse on pakolainen. Kaikki n. 50 000 jäljellä olevaa kristittyä karkotettiin Edessasta, nykyisestä Urfasta 1924. Suuri osa kristityistä murhattiin ja karkotettiin jo ensimmäisen maailmansodan aikaan.
Maailma tuntee tämän armenialaisten kansanmurhana, mutta se kohdistui myös muihin, pienempiin kristittyjen yhteisöihin.
Maanpakoon joutuessaan Nuro oli vauva. Vuodesta 1924 Edessan assyrialainen yhteisö on ollut Aleppossa. Elämä arabimaailmassa on ollut suhteellisen vapaata.
"Nyt sota riehuu meidän kotimaassamme, Mesopotamiassa. Siellä on ylivoimaisesti suurin assyrialainen kirkkokunta", Nuro huokaisee. Assyrialaiset kristityt uskovat polveutuvassa muinaisista assyrialaisista ja kunnioittavat suuresti Assurbanibalia.
"Tämä on monikulttuurinen yhteisö"
Damaskuslainen yrittäjä Badieh Saif on närkästynyt. Hän ei pidä Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Irakiin ollenkaan. Hän myöntää suoraan, että kysymyksessä on myös oma etu. Syyrian talous kärsii sodasta.
Mikään ei liike-elämässä suju. Mutta hyökkäys on myös moraalisesti väärin.
Saif kertoo asuneensa kymmenen vuotta Ranskassa ja olevansa naimisissa ranskalaisen naisen kanssa. Kysymykseen, onko hän kristitty vai muslimi hän vastaa melkein vihaisesti.
"Mitä väliä sillä on? Tämä on monikulttuurinen kaupunki. Kristitty tai muslimi, yhdentekevää. Kukaan meistä ei pidä tästä sodasta. Kai sinä tiedät, että Syyrian ja Irakin välit olivat varsin huonot ennen sotaa. Emme me ole Saddamin ystäviä. Mutta ei se muuta asiaa."
Saifin mielestä sodan syy on öljyn turvaaminen. Siksi Yhdysvallat tahtoi sodan välttämättä eikä antanut YK:lle aikaa tutkia Saddamin asekellareita.
"Usko minua, Osama bin Laden on amerikkalainen agentti. Hänen avullaan saadaan syy mihin tahansa sotaan", Saif sanoo asiastaan vakuuttuneesti.