Pääkirjoitus

Syyl­li­nen jää aina löy­ty­mät­tä

Venäläinen valamiehistö on päästänyt vapaaksi kolme miestä, jotka olivat syytettyinä avunannosta toimittaja Anna Politkovskajan murhaan runsaat kaksi vuotta sitten.

Venäläinen valamiehistö on päästänyt vapaaksi kolme miestä, jotka olivat syytettyinä avunannosta toimittaja Anna Politkovskajan murhaan runsaat kaksi vuotta sitten.

Ulkopuolisen on mahdotonta sanoa, toimiko valamiehistö sinällään oikein tai väärin. He toivottavasti tekivät ratkaisunsa aidosti sen perusteella, millaista näyttöä oli tullut esiin. Matkan varrella tosin todistusaineistoakin katosi oudosti, mikä ei kerro oikeusprosessista hyvää.

Oleellisinta silti on, mihin tilanteeseen päätös johtaa. Politkovskajan murhan selvittely on nyt alkutekijöissään, toisin sanoen täysin levällään. Syytteessä olleet miehet olisivat joka tapauksessa olleet vain välikäsiä, avunantajia. Varsinainen ampuja on koko ajan ollut tiessään, saati sitten murhan tilaaja.

Murhan selvittely jatkuu virallisesti, mutta se tuskin selviää. Paitsi siinä tapauksessa, että Moskovan kulisseissa alati jatkuva valtapeli kääntyy odottamatta siihen asentoon, että joku siellä hyötyy merkittävästi syyllisen löytymisestä. Sekään ei ole täysin poissuljettu mahdollisuus.

Tällä hetkellä viesti on kuitenkin se, että kiinni jäämisen ja rangaistuksen pelkoa ei ole edes kaikkein näyttävimmissä tapauksissa, muista puhumattakaan. Oulun yliopistolla on helmikuun ajan valokuvanäyttely, jossa on Politkovskajan ohella esillä valokuvat noin 40 muusta ammattinsa vuoksi Venäjällä kuolleesta journalistista. Se on vain otos moninkertaisesta määrästä.

Suoranaiset ammattitappajien tekemät teloitukset kuten Politkovskajan tai tammikuussa Moskovassa ammuttujen ihmisoikeusaktivistin ja journalistin tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Niiden ohella pitkin Venäjää on tapahtunut läjäpäin outoja toimittajien "onnettomuuksia" tai "itsemurhia". Tässä joukossa saattaa olla seassa joitakin tapauksia, joihin ei todellisuudessa liitykään mitään rikollista.

Sitä ei tiedetä, koska useimpia tapauksia ei koskaan kyetä selvittämään eikä tekijöitä saada kiinni - ja vaikka saataisiin, he ovat yleensä olleet jonkun muun asialla. Vallitseva normi on rankaisemattomuus, olipa kyse sitten jostakin provinssikaupungista Venäjän takamailla tai Moskovan keskustasta.

Venäjän rakenteet tekisivät sananvapauden tai oikeusvaltion toteutumisen mahdollisiksi. Vallitseva käytäntö vie aivan eri suuntaan. Siksi olisi erittäin tärkeää saada selkeä viesti siitä, että syylliset voidaan saada kiinni ja heitä voidaan rankaista.

Politkovskajan tapaus on yhä enemmän viemässä päinvastaiseen suuntaan.

paakirjoitus@kaleva.fi