Jääkiekkoilu on joukkuelaji, johon kuuluvat voitot ja tappiot. Nyt taitaa vain olla niin, että tähän mennessä näistä vastakohdista Kärppien sanavarastoon kuuluu vain sana "voitto".
Huipputasolla marginaalit ovat äärimmäisen pienet - voitot ja tappiot seuraavat toisiaan, mutta vasten kaikkia todennäköisyyksiä ja lainalaisuuksia Kärpät on poistunut kaukalosta voittajana kahdeksan kertaa peräjälkeen.
Pitkänäperjantaina Kärppien edellinen tappio (6.3. Lukko-Kärpät 4-1) täytti kuukauden. Valtava voittoputki kertoo paitsi joukkueen henkisestä voimasta, mutta myös siitä, että Kärpät osaa vääntää tasaiset ottelut edukseen.
Kysymys ei ole sattumasta.
Mutta tämän päivän voitolla ei välttämättä elä huomenna. Kun Kärpät ja Jokerit ottavat tiistaina seuraavan kerran yhteen, ei voittoputkella ole enää mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, kumpi joukkueista ottaa ne kolme tarvittavaa voittoa ja saa vuodeksi haltuunsa himoitun Kanada-maljan.
Matkan varrella nimittäin saa ja voi myös hävitä. Tästä löytyy hyvä esimerkki Ruotsin puolelta, missä MoDo pelasi sekä puolivälierissä ja välierissä täydet seitsemän ottelua, hävisi siis yhteensä kuusi kertaa, mutta on silti saanut mahdollisuuden pelata länsinaapurimme kiekkomestaruudesta.
Ruotsin pudotuspeleissä on eri eri paikkakunnilla vietetty kadehdittavaa kiekkokarnevaalia jo kuukauden päivät. Raksilan perinteikkääseen jääkiekkopyhättöön hurmoksellinen henki saapui tipoittain Blues-sarjan kolmanteen otteluun, mutta lankalauantaina yleisö päästi äänijänteensä pannasta jo 50 minuutiksi.
Raksilan tuntui taas paikalta, joka syttyy silloin kun se sytytetään. Finaali on sille riittävän kova kiihoke.
Oman mausteensa ensimmäiseen finaaliottelun toivat erittäin näkyvät ja äänekkäät jokerikannattajat, jotka lauloivat ja mesusivat pitkään vielä sen jälkeen, kun ottelu oli ohi.
Tämä olkoon merkiksi myös Kärpille ja kärppäfaneille. Taistelu ei todellakaan ole ohi. Kärpät oli lauantaina kiistatta vastustajaansa parempi, mutta edessä voi silti olla täysi play off -sarja.
Play off -maailmassa nimittäin kaikki on aina mahdollista.
Janne Pesonen kantaa kaukalossa kultaista kypärää, mikä on merkki tehokkaasti sujuneesta runkosarjasta. Miehen meriittilistan maineteot ovat painottuneet runkosarjaan, mutta lankalauantaina hänellä oli langat käsissään oikealla hetkellä.
Voiko finaalipelaamisen kypsyyttä osoittaa sen paremmin kuin miten Pesonen sen nyt teki? Tekemällä tahto- ja voittomaalin henkilökohtaisen soolon päätteeksi.
Muutenkin ensimmäinen finaaliottelu oli Kärppien omien kasvattien paraatimarssia. Pesonen, Jari Viuhkola, Mika Pyörälä, Hannes Hyvönen ja Juhamatti Aaltonen näyttivät, mistä aineksista pohjoinen ulottuvuus on rakennettu.
Tuontimiehistä Tuomas Tarkki jatkoi kypsää ja kylmän viileää play off -pelaamisen sarjaa. Tätä tausta vasten tuntuu oudolta, minkä ihmeen vuoksi Tarkki on joutunut koko kauden ajan epäilevien kirjoitusten ja asiantuntijakommenttien kohteeksi: onko hänestä mestarimaalivahdiksi vai ei.
Tarkki on antanut jo kahdeksan vastausta. Kahta vaille täydet.
Kun Kärpät juhli 2005 finaalisarjan päätteeksi mestaruutta, joukkueen suuriin johtajiin kuului puolustaja Josef Boumedienne, joka valittiin kauden päätteeksi SM-liigan all stars -pakiksi.
Lauantaina Boumedienne pelasi ensimmäisen erän, mutta ei enää ilmestynyt toiseen. Kukaan ei nähnyt loukkaantumiseen johtanutta yksittäistä tilannetta.
Jäljet johtavat viime vuoteen, jolloin mies oli nivusoperaation vuoksi kaukaloista sivussa yli puoli vuotta. Nytkin nuoli osoittaa samaan ruumiinosaan.
Tuon kokoluokan ja tuon ikäisen (29) pelaajan kohdalla vamman uusiutuminen olisi kohtalokas. Boumediennen kausi saattaa olla jo nyt paketissa.
Kärpät ehkä menetti suuren johtajan, mutta rivien harvetessa jollekin toiselle avautuu mahdollisuus nousta parrasvaloihin.
Kenen vuoro on tiistaina Helsingissä?
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi