Palkansaajapuoli ja työnantajat ovat syvän erimielisiä siitä, miten palkankorotuksista oikein tulisi sopia: pääosin keskitetysti Helsingin työmarkkinapöydissä vai enenevästi suoraan työpaikoilla.
Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto pitää vanhanaikaisena ja jäykkänä, että palkankorotuksista ja palkkausjärjestelmistä sovitaan valtakunnallisesti. Joustavuus olisi tärkeä kilpailutekijä.
-- Tämä ajastaan jäänyt, tasasuuruisten yleiskorotusten palkkamalli ei ota huomioon työpaikkojen menestystekijöitä, töiden vaativuutta, työntekijöiden pätevyyttä eikä työsuorituksia, suomi EK:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin viimeksi loppuviikosta.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander ei niele työnantajien perusteita sille, miksi paikallista sopimista palkoista pitäisi lisätä.
-- Koska sopimukset estävät vain yleistasoa heikommat työehdot, näyttääkin siltä, että työnantajien tupokritiikin taustalla ei ole niinkään pyrkimys paikalliseen sopimiseen sinänsä kuin halu heikentää työehtoja, Kiander kirjoittaa tuoreessa Talous&Yhteiskunta-lehdessä.
Hän epäilee työnantajien yrittävän siirtää yrittäjäriskiä palkansaajien kontolle. Kun yritysten omistajat haluavat pitää kiinni tuloistaan, huonoina aikoina olisi voitava tinkiä palkoista.
Kiander ei kelpuuta globalisaatiotakaan selitykseksi työnantajien toiveille.
-- Kansainvälisen kilpailun paineet kohdistuvat ensi sijassa vientiteollisuuteen. Toisaalta vientiteollisuus on elänyt avoimessa kilpailussa jo yli sadan vuoden ajan. Globalisaatio ei ole olennaisesti muuttanut tilannetta.
Hajauttaminen lisäisi palkkaeroja
Kiander ennustaa, että palkkaneuvottelujen hajauttaminen kasvattaisi palkkaeroja. Vain pieni osa työvoimasta pystyy liikkumaan ketterästi parempien palkkojen perässä; monella jarruna ovat esimerkiksi perhesyyt tai ikä.
-- Paikallistasolle viety sopiminen turvaa siksi yleensä vain avainhenkilöstön aseman eikä sitäkään kunnolla, hän viittaa Akavan selvityksiin. Niiden mukaan korkeasti koulutetut tekevät paljon ylitöitä, myös palkatta.
Kattavista sopimuksista luopuminen luultavasti laimentaisi palkansaajien intoa liittyä ammattiliittoihin ja siten heikentäisi ay-liikkeen vaikutusmahdollisuuksia. Kiander povaa, että lopulta edessä olisi huononnuksia eläkkeisiin, työttömyysturvaan, työaikoihin ja työsuhdeturvaan.
EK pettyi liittoeriin
EK esittelee uunituoreessa Palkkauksen suunta Suomessa -julkaisussa neljä tapaa, jolla palkankorotusmallia voitaisiin uudistaa. Viestit ovat tuttuja: hyvin maltillisia yleiskorotuksia -- "jos niitä edelleen tarvitaan" -- , tilaa yksilöllisille palkankorotuksille.
-- Oikeudenmukainen ja kannustava palkkaus edellyttää, että henkilö itse pääsee vaikuttamaan palkkansa suuruuteen. Työnantajien kokemuksen mukaan nykyisessä tulosopimuksessa sovitut liittoerät eivät toimineet toivotusti. Liitoilla oli mahdollisuus halutessaan jakaa nämä 0,6 ja 0,4 prosentin rahapotit osittain tai kokonaan yrityksissä käytettäviksi. Lopulta vain pieni osa jaettiin näin. Useilla aloilla liitot sopivat erien jakamisesta osittain tai kokonaan kaikille.
-- Yksilöllinen sopimuskorotus ei toimi, jos käytettävissä oleva erä on liian pieni tai erisuuruisten korotusten jakamisesta pitää ensin päästä sopimukseen luottamusmiehen kanssa, EK päättelee.