Bratislava Ennen olivat suo, kuokka ja Jussi.
Sitten jää, maila ja Mikko.
Hyvät naiset ja herrat, saako esitellä: nyt lavalle nousevat kortit, nimmarit ja Petri.
Petri Mäenkoski, Suomi ja Ii, norkoillee Gate One -nimisen hotellin edustalla. Siellä asuu muutama MM-kisojen joukkueista.
Mäenkoski ei ole missiossaan yksin. Parikymmenpäisen kansainvälisen joukon tavoite on yksi ja sama: saada keräilykortteihinsa mahdollisimman monta aitoa nimikirjoitusta.
"On tämä aika pöljä vapaa-ajan harrastus. Tässä voi joutua seisoskelemaan kymmenenkin tuntia, eikä saa yhtään uutta nimeä", Mäenkoski tunnustaa.
Toinen harrastuksen kummallisuus on, ettei se todellakaan tuota mitään.
"Raha liikkuu vain yhteen suuntaan, eikä koskaan tule takaisin", hän vakuuttaa.
Tyydytys kumpuaa keräilyvietistä. Vuodesta 2004 alkaen keräilykorttien ja nimmareiden ihmeelliseen maailman langenneen Mäenkosken, 37, kokoelmaan kuuluu 60 000-100 000 korttia. Tätä tarkemmin hän ei pysty bruttolukemaa arvioimaan.
"Nimikirjoituksella varustettuja on 9000-10 000", proviisorina Raahessa työskentelevä Mäenkoski tietää.
Yhtäkkiä hotellin pääovesta astuu ulos nuorehko venäläispelaaja, ja Mäenkosken ruumiinkieleen tulee vipinää.
"Odota, nyt tuli (Vladimir) Tarashenko."
19-vuotiaan venäläisen ympärille muodostuu heti valtava rinki. Mäenkoski lappaa viisisenttisestä nipustaan nopeasti Tarashenkon kortin ja työntää sen pelaajan eteen. Vain minuutti, ja Mäenkoskella on himoitsemansa nimmari.
"Tämä on kova juttu. Tämä on ensimmäinen Tarashenkosta tehty kortti ja nyt siinä on nimikirjoitus", Mäenkoski ihastelee.
Aina nimmarin saaminen ei vyöry eteen näin helposti.
"HPK:n Miikka Männikkö on ollut ylivoimaisesti vaikein. Kun esitin hänelle Oulussa Kärppien pelin jälkeen asiani, hän ilmoitti, ettei ehdi. Lähetä kortti toimistolle, hän heitti", Mäenkoski pyörittelee päätään.
Mäenkoski on käynyt kortteineen myös Pohjois-Amerikassa laajentamassa jo ennestään kunnioitettavaa kokoelmaansa.
"New Yorkissa törmäsin liikennevaloissa San Josen Patrick Marleauhon ja Joe Thorntoniin. Siinä he ystävällisesti kirjoittivat nimmarinsa ja jatkoivat matkaa. Toinen erittäin ystävällinen NHL-tähti on ollut Calgaryn Jarome Iginla", Mäenkoski kertoo.
Ennen MM-kisoja Mäenkoski joutui seulomaan kymmenistä tuhansista korteistaan ne muutama sata, jotka ovat realismia Bratislavassa ja Kosicessa. MM-kisoissa Mäenkoski uskoo saavansa 300-700 uutta nimmaria, vaikka MM-pelaajia on vain noin 350. Näin siksi, että katukuvassa ja areenoilla paikalla lompsii myös kiekkoilevia kisaturisteja tai jo uransa päättäneitä kuuluisuuksia.
Mäenkosken kokoelmissa on kisojen puolimatkan krouvissa käytännössä kaikki MM-pelaajat.
"USA:n pelaajat ovat vaikeimpia, koska turvatoimet ovat tiukat. Slovakian pelaajien tavoitettavuus on vaikeaa siksi, että heillä on hotellista suora yhteys areenalle, eikä siihen pääse väliin."
Mäenkoski on ollut kuitenkin terhakkaana. Kokoelmasta puuttuvat enää Ladislav Nagyn, Marian Gaborikin ja Miroslav Satanin nimmarit.
"Marian Hossan perässä sain juosta 50 metriä ennen kuin sain hänet kadulla kiinni", Mäenkoski viittaa nimmarinmetsästyksen arkeen.
Tässä lajissa kysymys myös kotiläksyjen osaamisesta.
"On tunnistettava kasvot. Muuten kova nimi saattaa pujahtaa vahingossa ohi."
Mäenkosken seuraava isompi vaellusmatka suuntautuu ensi lokakuussa Helsinkiin ja Prahaan, missä kohteeksi joutuvat ainakin Anaheimin, Buffalon, Sparta Prahan ja NY Rangersin pelaajat.
Entä jos korttikokoelman nimikirjoituksineen realisoisi rahaksi? Mäenkoski katsoo vähän kummissaan takaisin.
"Se on teoriaa, koska en ikinä myy, mutta kun kerran kysyt, sanotaan, että sellaiset 60 000 - 100 000 euroa.
Uskottava se on.