Suomalainen tasa-arvokeskustelu on painottunut naisten asemaan. Siihen on ollut perusteensa. Teemaan liittyy kuitenkin myös ongelmia, jotka koskevat lähinnä miehiä.
Miesten tasa-arvo-ongelmat ovat keskustelunaihe, johon usein liittyy puolikevyt sävy. Huumorin puolelle menee vaikkapa naisasianaisen vastatermi miesasiamies.
Miesten tasa-arvosta puhutaan usein kepeästi ehkä siksi, että miehet ovat yhteiskunnassa kärsineet sukupuolensa perusteella vähemmän kuin naiset. Tämä on ainakin vallitseva totuus, joka pohjaa historiaan ja naisten asemaan työelämässä. Miehet ovat dominoineet muun muassa johtavilla asemilla ja palkoilla mitaten.
Tasa-arvoon kuuluu kuitenkin jo määritelmällisesti, että se koskee tasapuolisesti kumpaakin sukupuolta. On siksi hyvä, että ongelmakohtia kaivetaan esiin myös miesten näkökulmasta. Keskustelua herättelee nyt hallintotieteiden lisensiaatti Pasi Malmin Lapin yliopistoon tekemä väitöstutkimus. Se osoittaa, että miestenkin tasa-arvoa on syytä vartioida.
Kaikki Malmin väitöskirjassakin esiin nousevat pulmat eivät käytännön tasolla ole kovin kuohuttavia. Tällaisiin voi lukea vaikkapa erilaisten asiakasetujen suuntaaminen vain naisille.
Esimerkiksi pari vuotta sitten tasa-arvovaltuutettu puuttui Viking Linen käytäntöön, jossa yhtiö myi naisille laivalippuja puoleen hintaan. Risteilyllä oli tarjolla parfyymiesittelyjä, joihin laivayhtiö toivoi väkeä. Miesten kokema kärsimys tuskin oli suuri. Voikin kysyä, onko tasa-arvo-ongelma silloin todellinen, jos kukaan ei koe sitä ongelmaksi. Periaatteen tasolla asia voi toki olla toisin.
Merkittävämpi kysymys on suomalainen asevelvollisuuskäytäntö. Pakollinen varusmiespalvelus tai vaihtoehtona siviilipalvelus koskee meillä vain miehiä. Parhaimmillaan asepalvelus voi olla miehille hyödyllinen esimerkiksi työuran kannalta, mutta vähintään yhtä usein se on tässä suhteessa hukkaan heitettyä aikaa.
Tämä epätasa-arvon lähde saattaa korjaantua vähitellen itsestään. Näin käy, jos meillä luovutaan yleisestä asevelvollisuudesta, joka esimerkiksi muualla Euroopassa on jo enemmänkin poikkeus.
Asian ytimessä on kuitenkin edelleen sekin kysymys, joka monelle on vääräoppinen mutta johon miesten laajempi puolustusvelvollisuus on kautta historiaan perustunut: se on se, että mies ja nainen ovat fyysisesti erilaisia. Tällä on konflikteissa edelleen merkitystä, joskaan ei niin suurta kuin ennen.
Fyysinen ero on pysyvä, eikä se koske vain asevelvollisuutta. Miehistähän ei ole edelleenkään saatu synnytyskykyisiäkään. Kaikessa ei samanlaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin koskaan päästä. Voi kysyä, pitääkö väkisin yrittääkään.
Vakavimmillaan suomalaismiesten tasa-arvo-ongelmat ovat, jos miehet kärsivät sukupuolensa takia erilaisissa huoltajuuskiistoissa. Näin on moni mies kokenut. Teemaa on syytä pitää edelleen esillä.
Myös työttömyys kohdistuu usein rankemmin miehiin kuin naisiin. Niin ikään suomalaismiesten elinikä on edelleen selvästi lyhyempi kuin naisilla. Itsemurhiakin suomalaismiehet tekevät enemmän kuin naiset.
Näiden kohdalla voi kuitenkin pohtia, ovatko kyseessä varsinaiset tasa-arvo-ongelmat vai pitäisikö puhua vain sukupuoleen ja sukupuolirooleihin liittyvistä ongelmista. Esimerkiksi miesten lyhyempää elinikää on vaikea pitää yksin seurauksena epätasa-arvosta. Kyse on myös henkilön omista, vapaista elämäntapavalinnoista.