Lastensuojelulaki, lapsenhuoltolaki sekä lapsen oikeuksien sopimus korostavat lapsen etua lasta koskevassa päätöksenteossa. Läheltä erään perheen ja heidän lapsensa prosessia ja itsekin lastensuojelussa aiemmin työskennelleenä olen vihaisena ja surullisena joutunut toteamaan, ettei lapsen etu ole keskeisin toimintaa ohjaava periaate sijoitusta pohdittaessa.
Ko. perheen ala-asteikäinen lapsi on ollut sijoitettuna perheeseen lähes puoli vuotta avohuollon tukitoimena. Sijoituspäätös oli vanhempien suurin rakkaudenosoitus lastaan kohtaan silloisessa vaikeassa ja kipeässä tilanteessa.
Lapsi odottaa sijaisperheessä lastenpsykiatrian tutkimusjakson alkamista. Vanhempien, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja sijaisperheen keskinäinen yhteistyö on sujunut hyvin.
Lapsen sijaisperhe toimii ns. päivystysperheenä. Päivystysperhe toimii nimensä mukaisesti valmiudessa ottaa vastaan kiireellistä perhesijoituspaikkaa tarvitsevia lapsia oletuksella, etteivät lapset asu perheessä pitkiä aikoja.
Ko. lapsi on ollut tässä perheessä nyt useita kuukausia, hän on ”asettunut” ja kotiutunut perheeseen hyvin, koulunkäynti sujuu eikä haastavaa psyykkistä oireilua ole ollut. Vanhempiaan lapsi on tavannut säännöllisesti.
Lastensuojelun, sijaisperheen ja vanhempien yhteispalaverissa on nyt todettu pitempiaikaisen sijoituksen tarve ja huostaanoton valmistelu käynnistetty. Tämä tarkoittaa, että lapselle etsitään uutta sijaisperhettä, jonka löytymiseen voi mennä kuukausia, jopa puoli vuotta. Etsintäajan lapsi on nykyisessä sijaisperheessä.
Mitä tarkoittaa lapsen etu tällaisessa tilanteessa? Pahasta olosta kärsivä, oireileva lapsi ”heitetään” uuteen perheeseen. Hänet on omien vanhempiensa kodeista jo sijoitettu ja lapsen onneksi hän on voinut hyvin nykyisessä sijaisperheessä.
Tämä mieletön systeemi edellyttää psyykkisesti hauraalta, turvattomalta lapselta kykyä asettua ja kiintyä taas uuteen perheeseen ja uusiin aikuisiin. Kuka meistä aikuisista siihen pystyisi? Lisääkö tämä lapsen heittely ja lapsen edun unohtaminen hänen luottamustaan meihin aikuisiin ja hänelle hyvää tahtoviin viranomaisiin? Epäilen.
Ymmärrän, että tarvitaan päivystyksellisiä sijoituspaikkoja, joko perheitä tai lastenkoteja. Kuitenkaan systeemi, missä lapsi joutuu usean hyvin menneen sijoituskuukauden jälkeen vaihtamaan perhettä avohuollon tukitoimien muuttuessa huostaanotoksi ainoastaan organisaatiosta ja systeemistä johtuvista käytännöistä, ei voi olla lapsen edun mukainen.
Toivon valvovien ja johtavien viranomaisten sekä päättäjien pysähtyvän arvioimaan Oulun kaupungin lastensuojelun ja sijaishuollon käytäntöjä kriittisesti lapsen edun toteutuminen johtotähtenä.
Lapsen etu
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.