Uimari Ari-Pekka Liukkosen kaapista tulo on herättänyt paljon keskustelua homoseksuaalien asemasta urheilumaailmassa. Kaleva julkaisee uudestaan toimittaja Hanna Kuusiluodon artikkelin homofobiasta urheilussa. Juttu julkaistiin lehdessä 10.4.2011.
Homo halutaan haukkumasanana ulos urheilusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja sisäasiainministeriön tutkimuksessa selvitetään seksuaali- ja muiden vähemmistöjen syrjintää urheilussa, ja valmista pitäisi olla marraskuussa.
”Haluamme selkeää tulosta ja seuroille ja lajiliitoille ohjeet, miten kannattaa toimia”, Yhdenvertaisuus etusijalle-hankkeeseen kuuluvan tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtaja, OKM:n kulttuurisihteeri Satu Heikkinen tiivistää.
Lähtökohta on se, että homofobiaa – siinä missä rasismiakin – esiintyy urheilussa, sillä urheilu ei ole erillään muusta yhteiskunnasta. Järjestäytyneen urheilun ja liikunnan piirissä on 1,1 miljoonaa suomalaista. Ja lisää lukuja: vähintään viisi prosenttia suomalaisista, siis ainakin 250 000 ihmistä kuuluu seksuaalivähemmistöön.
”Ilman kattavaa tutkimusta ei voida sanoa, että urheilussa tilanne olisi pahempi tai parempi kuin yleisesti”, Suomen liikunnan ja urheilun yhteiskuntavastuun asiantuntija, hankkeen ohjausryhmässä mukana oleva Juha Beurling sanoo.
Toistaiseksi asiaa on vasta sivuttu Ihmisoikeusliiton Syrjintä Suomessa 2008 -tutkimuksessa.
”Mutta varmasti voidaan sanoa, että on lajeja, jotka ovat sukupuolisesti hyvin leimaavia. Teini-ikäisellä lätkäjätkällä voi olla erilainen paine esiintyä kuin hetero verrattuna naisvaltaista lajia harrastavaan poikaan.”
Sukupuolinormit kahlitsevat
Liikunta on myös hyvin keskeisesti sukupuolta määrittävä tekijä, ja urheilun maailmassa normit voimakkaita.
”Ilman tutkimuksiakin tajuaa, että voimakkaampi hetero-olettama voi aiheuttaa sosiaalista painetta”, Beurling huomauttaa.
Miettikää, mikä lööppi: Kiekkoleijona tuli kaapista! Avoimesti homoa huippu-urheilijamiestä pitää etsiä muualta kuin Suomesta, ainakin niin sanotuissa maskuliinisissa lajeissa.
”Se sen sijaan ei kiinnostanut oikein ketään, että salibandya SM-tasolla pelaava nainen kertoi kokemuksistaan omalla nimellään Uskalla-kampanjassa”, Beurling tuo esille.
Naisten urheilussa seksuaalinen vapautuminen on harpannut miesten edelle. Toisaalta: voihan olla niinkin, ettei Suomessa yksinkertaisesti ole homoja huippu-urheilijamiehiä. Beurling ottaa esimerkin taas jääkiekosta. Nuoren lahjakkuuden on läpäistävä kova prässi ja tiheä seula noustakseen huipulle.
”Kenen pää kestäisi sen prässin, jos samalla joutuisi kantamaan näin suurta salaisuutta? Pyörittämään feikkityttöystäviä siinä sivussa?” hän kysyy.
”Tai jos tulee kaapista, tyssääkö urakehitys siihen? Olisi mielenkiintoista tietää, moniko lopettaa syrjinnän takia. Tässä tutkijoilla onkin valtava haaste: miten saada haaviin ne, jotka lopettivat.”
Homottelua ja akattelua
Tyypillisimmillään homofobia on urheilussa homottelua, homo-sanan käyttöä negatiivisessa mielessä tai naiseuteen viittaamista miehestä puhuttaessa.
”Sähän juokset kuin homo, hävisi kuin akat, hame päälle tuollaiselle”, Juha Beurling hymähtää.
”Tämähän on mielenkiintoista”, hän innostuu.
”Takanahan on oletus siitä, että nainen on alempana kuin mies. Pelaat kuin miehet, olet hyvä jätkä. Urheilun maailmassa toimivien naisten soisi kiinnittävän huomiota asiaan.”
Keskustelu heräämässä
Syrjintää koskevat normit ovat olemassa sekä liikuntalaissa että Reilun Pelin säännöissä. Lisäksi sitä käsitellään SLU:n julkaisussa Lupa kuulua – lupa näkyä.
”Toistaiseksi homofobian vastainen työ on ollut melko lailla kattojärjestövetoista”, Beurling luonnehtii.
”Seuroissa ja lajiliitoissa ehkä koetaan, että asia on jotenkin oman ydintoiminnan ulkopuolella. Toisaalta hyvänä esimerkkinä Palloliitto on ollut omassa lajissaan aktiivinen rasismin vastaisessa toiminnassa ja tuki myös Uskalla-kampanjaa.”
Beurling toivoo olevansa väärässä mutta pelkää, että tutkimus tuottaa pahalta näyttäviä, vaikkakin yleisiä lukuja. Sen jälkeen asiaa herätään tutkimaan tarkemmin, hän ennustaa.
”Sen jälkeen kukaan ei ainakaan voi kieltää ongelman olemassaoloa”, hän sanoo.
”Luvut ehkä herättäisivät ajattelemaan myös sitä, ettei näin pienessä maassa ole varaa päästää yhtään lahjakkuutta lopettamaan urheilu-uraansa vain siksi, että hän kuuluu vähemmistöön.”
Tositarinoita Uskalla-kampanjan verkkosivuilta uskalla.fi
”Olen luonut itselleni suojanaamion olemalla kova jätkä kaukalossa.”
Heluna
”Pysykää tiukasti kaapissa, jos haluatte urheilla. Minun urheilu-urani katkesi, kun joku näki minut Helsingissä homobaarin terassilla. ”
toni
”Olen 22-vuotias uskovaisesta perheestä oleva entinen lätkäjätkä. Ollessani 15-vuotias pakkiparini tuli ulos kaapista joukkueen keskuudesta. Olin itse tiennyt asiasta jo jonkin aikaa, koska hän oli ja on edelleen paras kaverini ja kerromme toisillemme kaiken.
Valitettavasti kaikki joukkueessamme eivät olleet yhtä suvaitsevia. Aluksi hänen tullessa treenin jälkeen suihkuun osa poistui mielenosoituksellisesti pukuhuoneen puolelle. Muitakin lapsellisuuksia harrastettiin.
Valmentaja joutui kiusalliseen välikäteen, koska pienellä paikkakunnalla ei ole hirvittävästi reserviä kaivaa uusiä jätkiä syrjivien tilalle. Kiusaus oli siis suuri potkaista homo pihalle. Olen iloinen, ettei niin käynyt.
Niin sanotulla raamattuvyöhykkeellä myös ennakkoluuloiset vanhemmat pelasivat omaa peliään. Pakkiparillani oli ongelmia päästä kimppakyyteihin vieraspelimatkoilla, koska harva vanhempi halusi häntä autoonsa. Oli valitettavaa, että omat vanhempani olivat puolisen vuotta siinä leirissä.
Blackhawk
”Sulkapallo-ryhmässani ei ole kuin yksi homo. Se olen minä.
En ole kertonut enkä kerro asiasta ryhmän muille jäsenille, koska pelkään että minut potkitaan pois ryhmästä.”
Poika
”Entäpäs kun on kyse arvostelulajista? Itse en ainakaan uskalla kokeilla mitä tapahtuu, jos tulen kaapista ulos! Osa tuomareista on niin konservatiivisia, että homoseksuaalisuus voi vaikuttaa arvostelupisteiden suuruuteen – nimenomaan negatiivisesti.”
Esteettisyysvirhe
”Uin kilpaa useita vuosia, mutta lopetin harrastuksen yläasteikäisenä. En voisi kuvitellakaan, että olisin kertonut seksuaalisesta suuntautumisestani avoimesti kilpajoukkueessa. Uiminen ja siihen liittyvä saunominen ja vaatteenvaihto-operaatiot tuskin olisivat kovin luontevia kaapista tuloni jälkeen. Joten pidin kitani kiinni omasta lesboudestani. Kaikki urheilupiireissä tuntemani henkilöt ovat todella homofobistisia.”
Luopio
”Itse olen harrastanut lentopalloa koko ikäni ja liigatasolla monia vuosia. Edelleen pelaan alemmalla tasolla, ja joukkuekaverini eivät tiedä homouttani. Jäin miettimään, miten paljon urheilijoilla kaapissa-oleminen ja siihen kohdistuvat valheet ja jännitykset syövät urheilusuoritusta?
Miesjoukkueessa hyväksymisen paine on valtava, siihen ladataan kovia odotuksia fyysiseltä ja henkiseltä puolelta.”
Aake-Topi
”Olin lenkillä muutama vuosi sitten ja satuin ohittamaan jalkapallo- tai jääkiekkonuoria, jotka olivat pururadan reunalla kuuntelemassa valmentajan ohjeita. Kun olin ohittanut paikan, kuulin valmentajan sanovan: ’Ja sitten ette ole niin kuin toi homo.’ Kuulin poikien nauravan hänen kommentilleen.”
Asennekasvatusta nuorille
”Tiedän, että jos kertoisin joukkueelle seurustelevani toisen pojan kanssa, joutuisin ehkä jäämään pois joukkueesta. Siksipä olen päättänyt, että toistaiseksi en sano asiasta mitään.”
-T- 24v
”Nuoruudessani 80-luvulla homous oli niin iso tabu, että siitä ei voinut puhua oikeastaan kellekään. Joukkuelajit jäivät, oli helpompi harrastaa yksilölajeja.
Kohtasin myöhemmin, seksuaalisen suuntautumiseni tultua ilmi, aika kipeitä asenteita mm. valmentajan ja seuran merkkimiehen tahoilta, joten kilpaura piti lopettaa kesken kaiken.”
Mies 40v
”Täytyy sanoa, että moni on lopettanut siinä vaiheessa teini-ikää kun eivät pystyneet enää salailla suuntautumistaan. Surullinen juttu, todella lupaavia urheilijoita.”
Ciao!