timo.paakki@kaleva.fi
Syrjäytymisuhan alla on Suomessa vain 15 000 - 18 000 nuorta, sanoi työministeri Tarja Cronberg Kauppalehden haastattelussa maanantaina. Tuollaisten lukumäärien yhteydessä sana vain masensi. Saman verran on väkeä suuressa suomalaisessa kunnassa.
Lausumaa ei pyhitä se, että ministeri pääsi kumoamaan Länsi-Suomen lääninhallituksessa tehdyn laskelman, jonka mukaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olisi satatuhatta suomalaisnuorta. Cronberg oikoi, että työelämän ja koulutuksen ulottumattomissa on 56 000 nuorta, 16-24-vuotiasta. Heistä 35 000 on miehiä, 21 000 naisia. Suurin osa suorittaa asepalvelusta tai on äitiyslomalla.
Mikä tahansa luku saadaan vaikuttamaan pieneltä, jos aluksi kuullaan moninkertainen vertailukohta.
Työministerin mukaan satatuhatta olisi ollut hurja luku. Oilisihan se ollut, suorastaan kauhistuttava. Mutta on sitä jo runsas 15 000.
Cronberg on kuitenkin toiveikas. Hänen mukaansa määrä on sen verran pieni, että asialle voidaan tehdä jotakin. Ministeri esittää työkoulujen käyttöönottoa, koska oppisopimuskoulutuskin on syrjäytymässä oleville nuorille liian teoreettista. Onkohan, ihan oikeasti.
Uhkaavan työvoimapulan torjuntaan on ehdoteltu miltei ainoana mahdollisena lääkkeenä työperäistä maahanmuuttoa. Merkittävistä vaikuttajista ainoastaan ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen on uskaltanut olla toista mieltä. Hän muistutti hiljan kotouttamisen vaikeudesta ja kalleudestakin, aivan aiheellisesti.
Varmasti osaajia kannattaa ottaa Suomeenkin, mutta monet kerrat on nähty, että heidän perheillään voi olla suuria sopeutumisvaikeuksia.
Kun meillä on liki 20 000 työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle ajautunutta nuorta, heidän joukostaan löytyy varmasti paljon sellaisia, joiden työelämään ohjaaminen ja ammattiin opettaminen tulee oleellisesti halvemmaksi kuin muualta muuttavien yhteiskuntaamme sopeuttaminen.
Onpa työvoimatoimistojen työttömiksi kirjaamissa paljon koulutettujakin nuoria, joilta puuttuu monen työntekijää etsivän yrityksen mielestä yksi ehdoton edellytys: heillä ei ole työkokemusta. Onkohan todella helpompi luotsata suomea taitamaton, mutta työkokemusta omaava henkilö työyhteisössä ja maassa viihtyväksi kuin opastaa tässä yhteiskunnassa kasvanut ammatin osaajaksi.
Vikaa on varmasti nuorten asenteissakin, kuten työministeri huomauttaa. Mutta ei ehkä niin paljon kuin hän arvelee. Nuoret pitää Cronbergin mielestä saada ymmärtämään, että sama työpaikka ei säily eläkkeelle asti. Jaha. Eiköhän asia ole niin, että nykynuoret tietävät tuon tasan tarkkaan. Useimmat arvaavat myös sen, että aikaa myöten edessä voi olla ammatin vaihtokin.
Tuskin monetkaan kokevat sellaista näkymää edes vastenmielisenä. Useimmat ovat valmiita siihen, että elämän varrella tulee vastaan uusia haasteita.
Euroopan laajuinen kilpailu työvoimasta on todellisuutta jo lähitulevaisuudessa. Koko maanosamme harmaantuu vauhdikkaasti. Suomessa tosin iso vyöry eläkkeelle koetaan ensimmäiseksi, kun sotien jälkeiset suuret ikäluokat jättävät taakseen aktiivivuodet. Mutta myös muualla Euroopassa valmistaudutaan työvoiman merkittävään tarpeeseen.
Uskookohan joku ihan tosissaan Suomen erityiseen vetovoimaan ulkomaisesta työvoimasta kilpailtaessa. Viisainta on, että ensisijaisesti pyritään täällä kasvaneen työikäisen väen täystyöllistämiseen.