Jos Suomi on teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n tekemissä Pisa-vertailuissa päässyt viime vuosina paistattelemaan peruskoululaisten osaamisen ansiosta, viime torstaina julkistettu uusin koulutusvertailu sisälsi Suomen kannalta suorastaan hälyttävän tiedon: vuonna 2015 yli 21 prosenttia nuorista suomalaismiehistä oli ilman työtä ja koulutuksen ulkopuolella.
Muutos huonompaan on kymmenessä vuodessa ollut jyrkkä. Vuonna 2005 suomalaisista 20–24-vuotiaista miehistä hieman yli 12 prosenttia oli samanlaisessa tilanteessa.
Kehuttava ei tätä nykyä ole nuorten naistenkaan tilanne. Työtä ja opiskelupaikkaa vailla tuosta ikäluokasta on 15,4 prosenttia.
Suomi on tässä kohdin vajonnut teollisuusmaiden pohjamutiin: nuorten miesten tilanne on huonompi vain viidessä OECD-maassa.
Asiassa on lopulta kyse aivan muusta kuin Suomen mielikuvaa tahraavasta mainehaitasta. Kysymys on valtavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, jonka hinta nousee sitä korkeammaksi, mitä hitaammin kehitykseen puututaan.
Vaille työtä ja koulutusta jääminen sysää yksilön herkästi syrjäytymisen tielle, jolla vastaan tulee nopeasti erilaisia ongelmia. Tämän kehityksen katkaisun pitäisi olla päättäjien ensisijaisuusjärjestyksessä korkealla. Kyse ei silloin ole vain hallituksesta tai eduskunnasta vaan myös esimerkiksi työmarkkinajärjestöistä ja niiden valmiudesta tehdä tilanteen vaatimia päätöksiä.
Vertailu vuoteen 2005 osoittaa, että osaksi kyse on suhdanteen pahentamasta ongelmasta. Pientä toivoa antaa nyt se, että muutamilla aloilla Suomessa on jo tapahtunut käänne parempaan.
Kilpailukykysopimuksellakin lienee tästä eteenpäin oma myönteinen vaikutuksensa. Silti kasvun oletetaan vielä tänä ja ensi vuonna matavan prosentin paikkeilla. Se ei vielä tempaise työllisyyttä nousuun.
Keinoja tarvitaan nyt monia. Esimerkiksi hallituksen tekemä päätös, jonka mukaan työttömät kutsutaan kolmen kuukauden välein työvoimapalvelujen haastatteluun, voi tuntua ihmisten juoksuttamiselta, mutta samalla se pitää työttömän ainakin jollain tavoin kiinni työnhaussa.
Tuloksia on lupa odottaa myös uudelta hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantatyöryhmältä. Ryhmässä mitataan nyt sitä, ovatko työssä olevat valmiita vastaantuloihin työttömien hyväksi ja mikä on työnantajien kyky kantaa yhteiskuntavastuutaan.
Yllättävää ennakkoluulottomuutta on osoittanut rakennusala. Jos alan kaikki osapuolet hyväksyvät sopimuksen, ensi keväänä alkaa työkokeilu, jossa vähimmäispalkaksi on määritelty kuusi euroa tunnissa.
Rakennusliiton johto on saanut nyt niskaansa massiivisen kritiikkiryöpyn. Johtoa on syytetty orjatyön tuonnista työmaille. Puheenjohtaja Matti Harjuniemi on vastannut kritiikkiin toteamalla, että koulutuspaikkaa vailla olevien nuorten tilanne on paljon tukalampi kuin keskustelijat ymmärtävätkään.
MOT eli mikä oli todistettava, voi sanoa OECD:n selvityksen nyt tultua julki.