On myönteistä, että nuorten työllisyysongelmat ja syrjäytymisuhka ovat nousseet Suomessa yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Teemaa ovat alkaneet pitää näkyvästi esillä myös työnantajat kuten Nokian hallituksen entinen puheenjohtaja Jorma Ollila. Hän on puhunut vaarasta menettää kokonainen sukupolvi.
Aihetta pohdintaan onkin. Maassa oli huhtikuussa lähes 30 000 alle 25-vuotiasta työtöntä. Yli satatuhatta 20–29-vuotiasta on vailla peruskoulun jälkeistä jatkokoulutusta. Syrjäytynyt nuori aiheuttaa yhden arvion mukaan yhteiskunnalle elinaikanaan noin miljoonan euron kustannukset.
Inhimillisille kustannuksille ei voi edes laskea hintaa.
Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n hallituksen puheenjohtaja Ole Johansson huomautti viime viikolla, että vaikka meneillään on lukuisia hankkeita nuorten työllistämiseksi, tarvitaan myös nopeita ja konkreettisia toimia. Ay-liikkeeltä hän kysyi, kuinka monella työpaikalla luottamusmiehet pitävät nuorten työllistämisen tärkeyttä esillä.
Ay-liikkeen vastuu ja valmius avata lukittuja näkemyksiä onkin syytä nostaa esiin. Mutta myös niin sanottua yrityskansalaisuutta on kuulutettava.
Antamalla työmahdollisuuden nuorille yritys rakentaa vakaata yhteiskuntaa, jossa yrittäjänäkin on hyvä toimia.
Työministeri Lauri Ihalainen lupasi nuoren ensimmäiseen työpaikkaansa työllistävälle työnantajalle 650 euron lisärahan. Oppisopimuskoulutuksen koulutuskorvausta aiotaan nostaa reilusti. Lääkkeillä on toivottavasti tehoa.
Laaja nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen ovat ongelmia, jotka voidaan hoitaa kuntoon. Lopulta kysymys on siitä, riittääkö yhteiskunnan päättäjillä tilanteen korjaamiseen riittävästi yhteistä tahtoa.