Syrjäseutujen ikääntyvän väestön asemaa selvittänyt työryhmä esitti joulukuussa, että myymäläautoista voisi tehdä terveysbusseja, joissa tarjotaan myös kirjaston, kotihoidon ja terveydenhuollon palveluja.
Työryhmää johtaneen sisäministeriön ylijohtajan Paavo Pirttimäen olisi kannattanut pistäytyä Sievin Kiiskilässä. 76-vuotias Helvi Viljamaa kiteyttää myymäläautojen merkityksen vanhuksille osuvammin ja edullisemmin kuin yksikään tutkija tai työryhmä: "Jos ei myymäläauto täällä kävisi, olisi se katastrofi."
Viljamaa pitää itseään etuoikeutettuna. Kiiskilä on yksi harvoista suomalaiskylistä, joissa myymäläauto vielä pistäytyy. K. Junnola Ky:n keltainen bussi on kylän asukkaille kuin taivaanlahja - elinvoiman merkki aikana, jolloin palveluita vain karsitaan. "Myymäläautosta saan aivan kaiken tarvittavan. Mitä täältä ei saa, sitä ei edes tarvitse", Viljamaa kiteyttää.
15 kilometrin päässä kirkonkylällä Viljamaa käy äärimmäisen harvoin. "Edestakainen bussimatka sinne maksaa kahdeksan euroa."
Myymäläauton ratin takaa löytyy Kari Junnola, joka on kauppias toisessa polvessa. Kauppa-autotoiminnan aloitti jo vuonna 1959 Junnolan Kauko-isä.
Yrityksen pääpaikka on Kannuksessa, mutta kauppa-auto kiertää Sievissä, Alavieskassa, Kalajoella, Himangalla ja Lohtajalla.
"Kauppa-automyynti on toimintamme ydin. Jos ei olisi kauppa-autoa, ei olisi varmaan kauppaakaan", Kari Junnola sanoo.
Junnolaa on helppo uskoa. Kauppa sijaitsee Eskolassa. Pääradan pikajunat porhaltavat pikkukylän ohi pysähtymättä, eikä ihmisiäkään tallustele raitilla ruuhkaksi asti.
Kuutena päivänä viikossa Junnolan myymäläauto lähtee Eskolasta kierrokselle. Kilpailijoiden autoja ei tule taipaleella vastaan.
"Ajat muuttuvat. 1960-luvulla samoja pysäkkejä kiersi yhtäaikaisesti viisi autoa", Kauko Junnola hymähtää.
Myymäläauton kenties suosituin myyntiartikkeli on maito. Kiiskilässä tekevät kauppansa jopa punaiset kulutusmaitotölkit, joiden olemassaolo on monelle nykynuorelle yllätys.
"Maalla nämä kelpaavat yhä", Kari Junnola virnistää kulutusmaitokoreja siirrellessään.
Junnola on tyypillinen myymäläautokuski. Kauppias ei vain myy, vaan keskustelee ja on asiakaspalvelutilanteessa läsnä. Myymäläautokulttuurin sosiaalista ulottuvuutta ei voi korostaa liikaa. Vanhuksille myymäläautoreissu on usein yksi viikon huippuhetkistä. "Tuppisuu ei tässä työssä pärjää", Junnola myöntää.
Sievin Myllyojalla asuva Helmi Honkala, 79, on yksi Junnolan vakioasiakkaista. Kauppiaan ja asiakkaan välille on kehittynyt lämmin suhde: koskaan ei ole niin kiire, etteikö Junnola ehtisi kiikuttaa ostoskasseja Honkalan potkukelkan kyytiin. "Ensiluokkaista palvelua", Honkala ihastelee.
Myymäläautokuskien välittömyys ei ole tehnyt vaikutusta ainoastaan Honkalaan. Bussista löytyy myymäläautoa kuvaava piirustus, jonka Junnolan palkkalistoilla oleva vakiokuljettaja Raimo Hanni sai taannoin nuorelta asiakkaaltaan.
Vuonna 2030 harvaan asutulla maaseudulla asuu arviolta 174 000 yli 64-vuotiasta suomalaista. Nähtäväksi jää, kiertääkö Junnolan myymäläauto Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan rajamaisemissa vielä tuolloin.
Yleinen luulo on, että myymäläautot katoavat syrjäseuduilta lopullisesti. "Minä en ainakaan ole lyömässä pillejä pussiin", Junnola hörähtää.