Pohjoisen yksityistieverkosto rapistuu vauhdilla. Tällä hetkellä yksityisteiden valtionapu ei riitä vuosittaisen kunnossapidon kustannuksiin.
"Valtaosa Suomen yksityisteistä on jämähtänyt 1970- ja 1980-lukujen tekniselle tasolle", Suomen Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja niputtaa.
Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa on Rahjan mukaan noin 90 000 kilometrin yksityistieverkosto. Teitä, joiden varsilla asuu ihmisiä ympärivuotisesti, löytyy pohjoisesta 15 000 kilometrin verran.
"Yksityistiet ovat tiestömme hiussuonisto. Teiden vaikutuspiirissä on noin miljoona suomalaista", Rahja muistuttaa.
Puutavarakuljetukset lähtevät lähes poikkeuksetta yksityisteiltä. Metsäkeskus käynnisti toissa vuonna hankkeen, jonka myötä yksityisteiden kunnossapitoa ja tiekuntien hallintoa pyritään kehittämään kymmenessä Pohjois-Pohjanmaan kunnassa.
"Maakunnasta löytyy useita tiekuntia, jotka eivät ole järjestäneet kokouksia 15-20 vuoteen", Metsäkeskuksen yksityistiehankkeen yhteyshenkilö Jukka Lämsä kauhistelee. "Tässä yhteydessä voi puhua aikapommista."
Vastuu hoidosta
tien osakkailla
Pohjoisen asuttujen yksityisteiden hoidolle on leimallista, että kunnat osallistuvat kunnossapitoon. Kun yksityisteiden valtionapu liki nollautui 1990-luvun puolivälissä, ottivat kunnat tienhoidon rasitteita armollisesti vastuulleen.
Tässä yhteydessä laki ei velvoita kuntia, vaan kunnat voivat halutessaan osallistua haja-asutusalueiden tienpitoon. Lopullinen vastuu tienpidosta on vain ja ainoastaan tien osakkailla.
"Kuntien kanssa solmittujen hoitosopimusten myötä tiekuntien toiminta on passivoitunut", Lämsä huomauttaa.
Lain mukaan tiekunnan kokous on järjestettävä vähintään joka neljäs vuosi. Eri asia on, kuinka tarkasti lakia on noudatettu.
"Monella tiekunnalla ei ole toimivaa hallintoa lainkaan. On vain ´kyllä kunta tien joskus hoitaa´ -ajatusmalli", Lämsä huokaisee.
Kuntien yksityistiesatsaukset vaihtelevat paikkakunnittain. Osa kunnista tyytyy asuttujen teiden talviaurauksiin, osa hoitaa teitä myös kesäisin lanauksilla, höyläyksillä ja sorastuksilla.
"Jos kunnat jatkossa nipistävät pelimerkkejä tienhoidosta, eikä tiekunta reagoi asiaan, rapistuu hyväkuntoinen yksityistie muutamassa vuodessa keskinkertaiseen tai jopa huonoon kuntoon", Lämsä tietää.
Länsinaapurissa
asiat paremmin
Väestö ikääntyy yksityisteiden varsilla, mikä heijastuu Lämsän mukaan myös teiden hoitoon.
"Ennen ihmiset kunnostivat teitä omalla kustannuksella ja omilla välineillä. Nyt ei aina löydy kunnostajaa. Tai jos on kunnostaja, ei ole traktoria ja lanaa."
Lisäulottuvuuden yksityistiekeskusteluun tuo Venäjän puutulliuhka. Venäjä aikoo lähivuosina korottaa tullimaksuja tavalla, joka uhkaa lopettaa itärajantakaisen puuntuonnin kokonaan.
Viidennes Suomen metsäteollisuuden käyttämästä puusta tulee Venäjältä. Mikäli tullikauhukuva toteutuu, on puuttuvat puut kaadettava omalta maaperältä.
"Eli paine yksityisillä metsäautoteillä vain kasvaisi", Lämsä pohjustaa.
Suomen Tieyhdistys ajaa yksityisteiden valtionapuun reilua korotusta. Tavoitteena on 35 miljoonan euron vuosittainen määräraha. "Kaksi kolmasosaa summasta tulee käyttää teiden vuosittaiseen kunnossapitoon. Loppuosalla voi rahoittaa teiden ja siltojen perusparannushankkeita sekä yksityistielosseja", Jaakko Rahja linjaa.
Ruotsissa yksityisteiden valtionapu on noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. "Länsinaapurin yksityistieverkko on neljänneksen laajempi kuin meillä. Ruotsissa on ymmärretty tienpidon tärkeys - ja meillä ei", Rahja hymähtää.