Posio
Syrjäkylillä on yhä enemmän haettava elämisen edellytyksiä muualta kuin peruselinkeinoista. Luonnontuotteista uskotaan lähitulevaisuudessa löytyvän työtä yritteliäille. Varsinkin matkailuun liitettynä niiden jalostaminen antaa uutta uskoa kylille.
Posion Tolvasta kuusi vuotta sitten entisen koulun ostanut Ritva Kokko on sinnikkäällä puurtamisella luonut itselleen työpaikan. Hän valmistaa sekä alihankkijalle että omaan myyntiin luonnontuotteista makeisia, hyytelöitä, siirappia ja konvehteja.
Kokko ja hänen elämänkumppaninsa Markku Kallinen uskovat Tolvan tulevaisuuteen. "Tästä on Rukalle matkaa 28 kilometriä ja Riisitunturin kansallispuistoon pääsee melkein takapihalta. Ilman niitä tällainen korpiyritys ei menestyisi. Uskomme, että kymmenen vuoden päästä Tolvassa on enemmän vilskettä kuin nyt.
Helpolla ei Kokko ole alkuun päässyt. Etelä-Suomesta tullut naimaton nainen herätti kylän väessä monenlaisia tunteita, varsinkin kun hän on toimen ihminen, joka ei pelkää puuttua asioihin. Vieläkään hän ei koe olevansa täysin hyväksytty kylässä.
Markku Kallisen mielestä kunnan päättäjät unohtavat liian helposti syrjäkylät oman onnensa nojaan.
"Ilman yritteliäitä ja asiaansa uskovia ihmisiä elämä täällä näivettyisi. Nyt täällä näyttää ihan hyvältä ja yrittäjien liiketoiminta on vahvistunut matkailun kautta. Se on luonut uskoa tulevaisuuteen."
Hän itse opiskelee porotalousagrologiksi ja uskoo, että pystyy työllistämään itsensä. "En odotakaan, että minulle löytyisi virka alle istuttavaksi, vaan se työ on luotava itse."
Kaupunkipaikoissakin asuneilla Kokolla ja Kallisella on vahva usko siihen, että maalla voi elää paremmin kuin kaupungeissa. Mitään ruusuisia kuvitelmia heillä ei kuitenkaan ole. "Täällä on tehtävä pirun kovaa työtä. Ei tämä ole sitä, että villapaita päällä lämmitellään uunia", Kallinen sanoo. Uunin lämmittämistä hänellä kuitenkin riittää, sillä koulussa on 18 kakluuniuunia, joista osa lämmitetään vähintään joka toinen päivä.
Kokko on tähän asti toiminut osuuskunnassa. Lähiaikoina suunnitelmissa on perustaa oma yritys, mikäli kaikki menee hyvin. "Tässä on työtä ympärivuotisesti yhdelle ihmiselle, jopa parillekin. Jos kaikki menee pyllylleen, olen ainakin uskaltanut yrittää."
Riisitunturin Herkkupuodissa on tarjolla noin parikymmentä tuotetta. Kahvila on parhaillaan remontissa. Kaikki tuotteet Kokko on kehitellyt yrityksen ja erehdyksen kautta. "Valmiita reseptejä ei ole ollut. Tämä on hyvin luovaa työtä."
Kokolla on vakiopoimijat, joilta hän ostaa marjat, yrtit ja kuusenkärkät. Massatuotteita hän ei valmista, vaan lähinnä lahjoiksi tarkoitettuja. Siksi myös tuotteiden kaunis ulkoasu on tärkeä.
Pariskunta uskoo, että lähivuosien aikana luonnontuotteiden jatkojalostukseen saadaan pohjoisessa lisää yrittäjiä. Pohjoisessa Lapissa alkaa nyt olla jo esimerkkejä siitä, että luonnontuotteiden avulla on luotu työpaikkoja. Kokon kokemusten mukaan ainakin alkuvaiheessa on viisainta aloittaa alihankkijana.
Ritva Kokko ei ole ihan tyytyväinen siihen, miten pieniä yrittäjiä kohdellaan. "Kuntien päättäjät olisi saatava uskomaan, että aina ei tarvita suuria yrityksiä, vaan myös vain itsensä työllistäviä ihmisiä. Minullekin lähes naurettiin alussa. Oli sitä ajatusta, että ei täällä kukaan voi työllistää itseään hilloa tekemällä. Pitäisi uskoa siihen, että luonnontuotteet ovat varteenotettava toimiala, ei vain maatalous ja keramiikka."
Rahallinen tuki ei Kokon mielestä ole niinkään tärkeää, vaan henkinen tuki ja kannustus. "Jos saisimme enemmän tietoa ja kannustusta, ei tarvitsisi joka asiassa puskea päätään seinään."