Suomen ja Ruotsin alueellinen keskittyminen oli viime vuosikymmenen lopussa Länsi-Euroopan nopeinta. Laajat perinteiset kehitysaluemaakunnat Lapissa, Itä-Suomessa ja Suomenselän alueella ovat menettäneet asukkaitaan keskimäärin yli puoli prosenttia vuodessa. Norjasta puuttuvat tällaiset alueet lähes kokonaan ihan pientä pohjoisosaa lukuunottamatta.
Länsi-Euroopassa väki on vähennyt pohjoisten naapureiden lisäksi vain muutamilla alueilla, muun muassa osissa entistä Itä-Saksaa ja Länsi-Saksaa sekä Norjaa, Portugalia ja Espanjaa.
Eniten väkeä on rokottanut muuttoliike, mutta myös väen vanheneminen ruokkii samaa kehitystä. Poikkeuksena perinteisistä Suomen kehitysalueista on Oulun veturoima Pohjois-Pohjanmaa, jonka väki on kasvanut.
Oulu on ollut tulppana pohjoissuomalaisten etelään muutolle. Pohjoisen veturi ei ole kuitenkaan pystynyt vetämään väkeä etelästä.
Pohjoismaiden neuvoston alaisen aluetutkimuslaitoksen Nordregionin tutkija Tomas Hanell kertoo, että Itä-Euroopan maissa keskittyminen on esimerkiksi käytettävissä olevien rakennuslupatietojen perusteella vielä paljon rajumpaa kuin Ruotsissa ja Suomessa.
Talous näkyy
ennen kaikkea
Pohjois-Norjassa, Kainuussa ja Lapissa muuttoliike on kovaa. Sen sijaan Ruotsin tappioalueet eroavat selvästi muista. Siellä muuttoliike on vähäistä, mutta väki vanhaa ja myös syntyvyys pientä.
Ruotsin ja Suomen eroja selittää pitkälti väen ikärakenne. "Ruotsilta puuttuvat isot ikäluokat, koska se ei ollut sodassa."
Hanell ei usko, että Norjan malli, jossa muuttajille muun muassa annetaan avustuksia, ei ole paljon purrut. Norjassa on myös syntyvyys korkeaa.
Geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen Oulun yliopiston maantieteen laitokselta korostaa, että talouselämän heilahtelut näkyvät luvuissa selvästi. Esimerkiksi viime vuosikymmenen alun laman aikana muuttoliike hidastui ja kiihtyi taas huippuunsa laman löysätessä. Työ vetää.
Pohjoismaat ovat auttamatta syrjäalueita. "Pohjois-Eurooppa on periferiaa Euroopan näkökulmasta. Ohuessa väestörakenteessa muutokset näkyvät helposti."
Dosentti Esko Antola Turun yliopiston Jean Monnet -yksiköstä uskoo, että EU:n harmonisoima aluepolitiikka ei ole purrut Suomessa ja Ruotsissa. "Ehkä aikaisemmalla aluepolitiikalla saatiin maata pidettyä asuttuna."
Sisäministeriön aluekehitysjohtajan Veijo Kavoniuksen mielestä kansallisella ja EU:n politiikalla ei ole kuitenkaan eroa. "Molemmissa panostetaan alueellisiin keskuksiin."
Kavonius on Antolan kanssa samaa mieltä siitä, että EU on lisännyt muuttoliikettä, koska yhteiskunta on paljon avoimempi kuin aikaisemmin."
Suomi on kymmenkunta vuotta muuta Eurooppaa jäljessä kaupungistumisesta ja teollistumisessa. "Tätä otetaan nyt kiinni."
Ei koko Suomi,
vaan maaseutu jakautuu
Kavonius haluaa poistaa vanhan kliseen koko Suomen jakautumisesta kahtia. "Ennen kaikkea maaseutu jakautuu kahtia. Etelä-ja Länsi-Suomen ja keskusten lähelle syntyy hyvinvoivia maaseutualueita, mutta muualla maaseudulla näkyvät selvästi taantuvien alueiden kirot."
Tulevaisuuden kysymys on, pystytäänkö palaamaan maataloutta monipuolisempaan maaseutuun.
Kavonius uskoo, että matkailu voi antaa monelle paikkakunnalle elinmahdollisuuksia. Sen sijaan maaseudun etätyöhön ei Kavonius paljon usko. "Teknologia pikemminkin vetää aina kaupunkeihin. Valtaosa etätyöstä tehdään niissä."