Jokainen ihminen oli Veikko Laville (1912-1996) laulun arvoinen. Tutut sanat puhuttelevat uudella tavalla aikana, joka katsoo laulun arvoiseksi suurin piirtein joka toisen tai kolmannen ihmisen.
"Vepa oli raikulipoika ja kuplettimies. Vanhemmiten hänen laulunsa alkoivat käsitellä Limperin Hilmoja ja muita. Varmaan se osaltaan heijasteli hänen omia rankkoja elämänkokemuksiaan. Yhteiskunta ja Vepa muuttuivat 1970-luvulla yhtä aikaa", sanoo "laulavasta sosiaalipoliitikosta" Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan väitöskirjaa tekevä lavilogi Matti Halmeaho.
Lavi otti laulujensa aiheet pääosin laitapuolen kulkijoista ja elämässä häviölle joutuneista, joista nykyisin käytetään termiä "syrjäytynyt". Usein lauluissa oli vielä joku vinkki tai ohje päättäjille.
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen toimii puolustuspuheena hyvinvointivaltioajattelulle, toisin sanoen sille, että jokaisesta lähimmäisestä pidettäisiin huolta. Nykypäivänä laulu saattaa tuntua jopa parodialta - ellei sitä osaa ottaa opetuksena", Halmeaho pohtii.
Pitäessään Lavi-iltoja ympäri maata Matti Halmeaho on hämmästellyt, miten kiinnostuneita Veikko Lavista yhä ollaan, vaikka markkinoilla on enää yksi ainoa Lavi-levy.
"Vepa tapasi sanoa, ettei yli kahdeksankymppisiä levytähtiä ole muita kuin Sinatra ja hän itse. Vepan reilut 300 laulua käsittävästä tuotannosta löytyisi paljon mahtavaa aineistoa, joka voisi laittaa keskustelua liikkeelle sosiaalipolitiikan nykytilasta."
Laulajan elämän viimeiset kymmenen vuotta Halmeaho ja Lavi olivat paljon kosketuksissa toistensa kanssa. He tekivät jopa yhteisiä keikkamatkoja.
Ei varsinainen rasvanahka
Usein Veikko Lavia pidetään rasvanahkaisena työväenliikkeen miehenä. Matti Halmeahon mukaan taiteilija oli paljon laaja-alaisempi.
"Lavin isä työskenteli nuorena sahalla, mutta hän pääsi myöhemmin suuren kotkalaisen koulun vahtimestariksi. Vepan koti oli saareke ja kummajainen Hovinsaaren työläismiljöössä. Isä oli vieläpä kokenut rankan uskonnollisen herätyksen."
Halmeahon mukaan isä-Lavi irrottautui työväen ajattelumaailmasta puolueettomaksi ja veti perheensäkin mukaan.
"Osa Vepan kavereista oli kovia punavankien jälkeläisiä ja osa kiihkeitä oikeistolaisia. Vepa sompaili molemmin puolin ristiin rastiin, ja uskonto vaikutti vielä siinä seassa. Hänestä tulikin sellainen, ettei hän ole oikein mitään ja toisaalta kaikkia."
Säveltäjät apuna alkuvaiheissa
Muodollista musiikkikoulutusta Veikko Lavi ei itselleen hankkinut. Nuorena hän oli laulanut kolmessa kuorossa, mutta hän ei opetellut soittamaan mitään instrumenttia.
Lavin ura oli kaksijakoinen:; 1950-luvulla oli muutama erittäin menestyksekäs levytysvuosi, sitten seurasi 15 vuotta taukoa, ennen kuin hän 1970-luvun alussa aloitti laulajanhommat uudestaan.
"1950-luvun kaudella Vepa levytti muutaman vuoden sisällä 60 kappaletta. Apunaan hänellä oli kotkalainen Viljo Ylönen, joka valtaosin sävelsi laulut. Vepa sanoitti ja esitti ne. Muutama oli hänen omiaankin."
Toinen Lavin säveltäjistä oli Puhelinlangat laulaa -hitin tekijä Pentti Viherluoto Turusta, ja Veikko Ahvenainen myös sävelsi joitakin lauluja.
Tehtyään comebackin 1970-luvun alussa Lavi ryhtyi säveltämään itse. Se tapahtui rallattamalla.
Trapetsitanssia viinan kanssa
Leipätöikseen Matti Halmeaho työskentelee Helsingissä Stakesin viina- ja huumetutkimusyksikössä. Stakes on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimiva asiantuntijakeskus.
"Aikamoista trapetsitanssia Vepa kävi viinan kanssa ihan nuoresta lähtien. Vanhemmat ihmiset monesti muistavat, että hän munasi itsensä milloin missäkin. Vaan ei Vepa mikään alkoholisti ollut", Halmeaho vakuuttaa.
"Vepan yhä elossa oleva vaimo Sylvi Lavi eli Sypä oli tiukka ja tomera. Hän piti Vepalle niin rankkaa jöötä, että se pisti hänen viinankäytölleen kotioloissa stopin. Keikat sen sijaan olivat lähes poikkeuksetta kosteita; Vepa kun lähti niille pitämään poikien kanssa lystiä, puhumaan, höpöttämään ja ottamaan näkäräisiä."
Veikko Lavi antoi itse 1950-luvulla vauhtia maineelleen. Silloin hän kiersi säestäjiensä kanssa myös sadat Pohjois-Suomen kunnat ja kylät. Lavi käytti taiteilijanimeä Rellu ja halusi vastaavan imagon. Näin hän hankkikin oman kuulijakuntansa vähän samaan tyyliin kuin Irwin Goodman.
Matti Halmeaho kertoo laulajan pohjoisen-yhteyksistä, että sahateknikko Lavi sai syksyllä 1946 työpaikan Torniosta, Pohjolan Puu- ja rakennus -nimisestä firmasta.
Lavi myös näytteli Tornion Työväen Näyttämöllä ja kierteli sen mukana maakunnissa.
Kesällä 1947 hän sai toimitusjohtajan paikan kemiläisestä Lapin Puunjalostaja Oy:stä, mutta firman menestys jäi lyhyeksi. Konkurssin takia Veikko Lavi joutui lähtemään talvella 1948 takaisin etelään.
Matti Halmeahon Veikko Lavi -illat jatkuvat vielä tänään maanantaina Tornion Järjestötalolla, keskiviikkona 10.9. Kemijärven kirjastossa ja perjantaina 12.9. Sallan kirjastossa.
