Syö­vät­kö suo­ma­lai­set turhaan ra­vin­to­li­siä? Pro­fes­so­ri:"­Jos pe­rus­ter­ve ihminen syö nor­maa­lia ruokaa, hän ei tar­vit­se li­sä­ra­vin­tei­ta"

Erilaisia ravintolisiä on markkinoilla tuhansittain, ja niitä myös käytetään paljon.

Eniten ravintolisiä syövät korkeasti koulutetut naiset.
Eniten ravintolisiä syövät korkeasti koulutetut naiset.
Kuva: Pekka Peura

Suomalaiset popsivat mielellään ravintolisiä ja kasvirohdosvalmisteita, mutta suureksi osaksi aivan turhaan. 

Ravintolisien koettu teho perustuu usein pitkälti lumevaikutukseen, sanoo Itä-Suomen farmakologian professori Hannu Raunio.

– Jos perusterve ihminen syö normaalia ruokaa, hän ei tarvitse lisäravinteita. Ainoastaan D-vitamiini on Suomessa tarpeen talvikuukausina. Toki raskaana olevat hyötyvät monesti rautalisästä ja foolihaposta ja vegaanit B12-vitamiinista ja kalsiumista, Raunio summaa. 

Erilaisia ravintolisiä on markkinoilla tuhansittain, ja niitä myös käytetään paljon.

Yli puolet naisista ja liki puolet miehistä kertoo käyttävänsä tai käyttäneensä niitä. Eniten ravintolisiä syövät korkeasti koulutetut naiset.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo sanoo, että koulutetut naiset seuraavat tunnetusti terveystrendejä.

– Tutkimuksissa on huomattu, että lisäravinteita käyttävät innokkaimmin ne, jotka syövät muutenkin monipuolisimmin – moni käyttää niitä turhaan. Koko väestölle tarkoitetuissa ravitsemussuosituksissa ei suositella mitään muuta lisää kuin D-vitamiinia ja raskautta suunnitteleville alkuraskauden ajaksi foolihappoa.


Ravintolisät
kuuluvat elintarvikelainsäädännön piiriin, ja elintarvikeasetuksen mukaan niiden pitää olla käyttäjälleen turvallisia. Niiden myyntiin ei tarvita lupaa, eikä niitä valvota etukäteen.

Vastuu tuotteen turvallisuudesta on yrityksellä, joka tuo valmisteen markkinoille.

Yrityksen on tehtävä tuotteesta ilmoitus elintarvikeviranomaisille, jotka valvovat tuotteita pistokokein.

Ravintolisien suosiota selittää Raunion mukaan yksinkertaisesti se, että ihmiset kokevat ne hyödyllisiksi.

Suomessa laillisesti myytävillä ravintolisillä on hyvin vähän haittavaikutuksia, joten vaikka niistä ei olisikaan varsinaista hyötyä, ei käytöstä ole suurta vaaraa.

– Ohjeen mukaisesti käytettynä on äärimmäisen harvinaista, että ne aiheuttaisivat vakavia haittavaikutuksia. Ne liittyvät aina yliannostuksiin.

Ravintolisien suurin ongelma on se, jos niiden väitetään auttavan sairauden hoitoon ja niitä mainostetaan lääkkeinä, joita ne eivät ole, sanoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylilääkäri, jaostopäällikkö Eeva Leinonen.

Se on paitsi vastoin lakia, myös epäeettistä ja pahimmillaan vaarallista.

– Verkostomarkkinoinnissa olen törmännyt siihen, että esimerkiksi kasvista uutettujen eteeristen öljyjen väitetään auttavan sairauksiin. Tällaiset väitteet eivät perustu tieteellisiin tutkimuksiin. Sairauksia pitää hoitaa tutkimustietoon perustuvilla hoitokeinoilla, joiden teho ja haitat tunnetaan, Leinonen sanoo.

Toinen ongelma on se, että moni säännöllistä lääkitystä käyttävä jättää kertomatta lääkärille tai farmaseutille syömistään ravintolisistä ja kasvirohdosvalmisteista, koska ne mielletään ”luonnollisiksi” ja siten turvallisiksi.

Niillä voi kuitenkin olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi mäkikuismasta valmistetut lääkkeet voivat heikentää tai tehostaa kymmenien muiden lääkkeiden tehoa, mikä on johtanut muun muassa elinsiirteiden hyljintään ja ei-toivottuihin raskauksiin.

Omega 3 -rasvahappoja sisältävät kalaöljyvalmisteet taas voivat aiheuttaa verenvuotovaaran yhdessä verenohennuslääkkeiden kanssa käytettynä.

Yhteisvaikutusten lisäksi ravintolisävalmisteen sisältämien aineiden pitoisuudet voivat vaihdella. Muun muassa punariisivalmisteet sisältävät monakoliini-K-nimistä ainetta, joka on sama yhdiste kuin kolesterolilääke lovastatiini. Punariisissä sen määrä kuitenkin vaihtelee erästä toiseen.

– Tasaisemman vaikutuksen saa ottamalla lääketabletin kuin nauttimalla punariisiä, Leinonen kuvaa.

Miten ravintolisä eroaa kasvirohdosvalmisteesta?

Luontaistuotteet: Epämääräinen termi, jota lainsäädäntö ei tunne.

Kasvirohdosvalmiste: Lääkevalmiste, jonka vaikuttavat aineet ovat vain kasviperäisiä aineita tai niistä tehtyjä kasvirohdostuotteita. Lääkkeen myyntilupa edellyttää tieteellistä näyttöä lääkkeen tehosta ja turvallisuudesta. Lisäksi lääkevalmisteen laatu, kuten vaikuttavat aineet, tiedetään tarkasti etukäteen.

Perinteinen kasvirohdosvalmiste = Lääkevalmiste, jonka vaikuttavat aineet ovat kasviperäisiä aineita ja/tai kasvirohdostuotteita. Valmisteet hyväksytään markkinoille yksinkertaistetulla rekisteröintimenettelyllä pitkän käyttöperinteen antaman ”uskottavan tehon” ja turvallisuuden perusteella.

Laadunvalvonta on muilta osin yhtä tarkkaa kuin muillakin lääkkeillä, mutta niiltä ei edellytetä tieteellistä tehonäyttöä.

Ravintolisät: Elintarvikkeita, jotka ovat yhden tai useamman ravintoaineen (tai muun aineen) tiivistettyjä lähteitä. Elintarvikeasetuksen mukaan ravintolisien on oltava turvallisia.

Lähde: THL, Evira, Fimean ylilääkäri, 29jaostopäällikkö Eeva Leinonen