Kokoomusjohto jyrähteli vielä vuosi sitten, että poliittista valtaa on luisunut liikaa demokraattisesta järjestelmästä työmarkkinaosapuolille ja ensisijaisesti ay-liikkeelle.
Jyrki Kataisen mukaan hallituksesta on tullut työmarkkinaosapuolten poliittinen siipi ja eduskunnasta kumileimasin. Silloisen oppositiohaastajan puheista sai sellaisen käsityksen, että korporaatiot laitetaan lähes polvilleen, mikäli porvarit pääsevät valtaan. Miten on käynyt? Olivatko puheet vain oppositiojohtajan retoriikkaa?
Vajaa puoli vuotta vallassa olleet porvarit ovat kulisseissa ehtineet jo kovastikin hääräämään työmarkkinaosapuolten kanssa. Kolmikantainen konsensus on iskostunut salamannopeasti porvariministereiden päänuppiin.
SAK järkyttyi keväällä hallituksen linjauksesta yhdistää työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriöön. Aluksi puhuttiin elinkeinoministeriöstä, mutta imagosyistä ministeriön nimen eteen liitettiin työ -sana.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ilmoitti keväällä, ettei SAK pidä lähtökohtaisesti perusteltuna uuden ministeriön perustamista. Pelkona oli, että työelämän kehittäminen jää elinkeino- ja kauppapolitiikan jalkoihin.
Nyt SAK:n mukaan pahimmat pelot siitä, että työvoima alistettaisiin yrittäjyyden alttarille, näyttävät hieman hälvenneen. Mikä on muuttanut Hakaniemen valtiaiden mielen?
Politiikan vikkelä kehäkettu, kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen oli käännytystyössä ratkaisevassa roolissa. Pekkarinen sai SAK:n johdon vakuutettua, että kolmikantainen valmistelu työelämän asioissa jatkuu entiseen tapaan uuden ministeriön aikanakin. Pekkarinen piti tiiviisti yhteyttä Ihalaiseen ministeriön organisaation työstämisen aikana. Myös työministeri Tarja Cronberg kuunteli herkällä korvalla ay-liikkeen toiveita.
Työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen on sinivihreälle hallitukselle vahvasti ideologinen ratkaisu. Porvarit haluavat viestittää, että demareiden hegemonia on päättynyt työllisyyspolitiikassa. Työministeriö on mielletty vahvasti SDP:n linnakkeeksi.
Onko uuden mammuttiministeriön perustaminen imagotemppu? Näinkin voi väittää, kun lukee nykyistä hallitusohjelmaa. Työllisyyspolitiikan rintamalla sinivihreä hallitus jatkaa pitkälti punamultahallituksen eväillä.
Voi tietenkin tapahtua ihme, että Pekkarisen ja Cronbergin yhteisohjauksessa mammuttiministeriöstä putkahtaa maailman mullistavia työllisyyttä ja yrittäjyyttä lisääviä ideoita.
SAK:n mahti näkyi siinä, että hallitus perui elokuun budjettiriihessä suunnitelman nuorten matalapalkkatuesta. Hallitus ehti toukokuussa päättää, että nuorten työhön sijoittumista tuetaan 30,5 miljoonalla eurolla.
SAK:n vyörytyksen seurauksena hallitus perääntyi asiassa, vaikka keskusta ja kokoomus ovat pitkään vannoneet matalapalkkatuen voimaan työllistämisessä.
SAK:n mukaan matalapalkkatuella ei olisi merkittäviä työllisyysvaikutuksia, vaan se olisi enemmän yritystukea.
Sinivihreä hallitus on laittanut kolmikantaiseen valmisteluun sosiaaliturvaremontin, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman ja aikuiskoulutuksen uudistamisen.
Työmarkkinajärjestöjen valta joutuu todelliseen testiin kolmikantaisissa työryhmissä. Nieleekö hallitus purematta ay-liikkeen näkemykset?
Aika ja teot näyttävät, väheneekö porvarivallan aikana työmarkkinakorporaatioiden valta. Vai olivatko puheet vain oppositioretoriikkaa?
**
Ympäristöministerinä aloittanut Kimmo Tiilikainen yritti vuonna 1995 ponnistaa eduskuntaan vihreiden listoilta. Ovet avautuivat ruokolahtelaiselle luomuviljeljälle vasta vuonna 2003 ja keskustan jäsenkirja taskussa.