Syötteen aluetta mystisten valojen esiintymispaikkana 1970-luvulla tunnetuksi tehnyt Atte Särkelä on yhä valppaana siltä varalta, jos taivaalla näkäyisi jotain erikoista. Takavuosien tapaan hänellä on kamera jalustoineen autossa valmiina kuvauksiin, jotta nähtyjä ilmiöitä ei tarvitsisi todistella muille pelkillä puheilla.
Muutamaa päivää ennen joulua Särkelälle tuli aihetta tarttua taas kameraan. Nyt hän ei kuitenkaan ollut itse tien päällä, vaan aamuisen itätaivaan valoilmiöistä tuli soitto taksinkuljettaja-pojalta. "Mene äkkiä ulos", oli komento kuulunut matkailuyrittäjänä työskentelevälle Särkelälle. Saman tien mies oli pihalla alusvaatteisillaan ja digipokkari kourassaan.
Konkari huomasi heti, että taivaalla loistivat itärajan takaa kohoavan raketin pakokaasut, joita horisontin alapuolella vielä oleva aurinko valaisi. Muutaman hätäisen valotuksen jälkeen hän kävi sonnustautumassa pakkasaamuun tukevammin, otti mukaansa järeämmän työkalun ja sen ominaisuuksiin perehtyneen opiskelijaharjoittelija Ville Tahvanaisen.
Otollisemmalla paikalla kaksikko sai näyttäviä digikuvia Vienanmereltä laukaistun ohjuksen synnyttämästä valoilmiöstä. Yksi niistä julkaistiin muun muassa Kalevassa ohjuskokeesta kerrotun jutun yhteydessä. "Tiesin heti, mistä oli kyse, sillä varsinkin 70-luvulla rakettilaukaisujen valoja näkyi samalla suunnalla usein", eläkkeellä oleva Särkelä kertoo.
Atte Särkelälle on kertynyt kunnioitettava määrä kuvia Syötteen valoilmiöistä, joista läheskään kaikille ei ole löytynyt selitystä. Useat otokset esittävät liikkuvaa pallomaista kohdetta, ja ainakin toistaiseksi niitä on pidettävä ufokuvina, hän pohtii. Kuvia onkin ollut esillä muun muassa ufo-elokuvista tunnetun ohjaaja-tuottaja Juhan af Grannin ohjelmissa.
Monien valoilmiöiden taustalla on Särkelän mielestä kuitenkin alueen erikoisesta kallioperästä purkautuvat kaasut, joita voidaan nähdä pimeän aikaan. Vaikka kotimaiset geologit ja säteilyasiantuntijat eivät teoriaa tunnustakaan, Särkelä on asiasta vakuuttunut. Hänen tuttavapiiriinsä kuuluva saksalainen ydintutkija esimerkiksi pitää tiettyjen malmien hajoamisen tuloksena syntyviä kaasuja öisen hehkunnan aiheuttajana.
Särkelä huomauttaa ilmiöitä nähdyn seudulla iät ajat. Kun Oulun ufotutkijat ja Oulun yliopiston asiantuntijat 70-luvulla kiinnostuivat Syötteen salaperäisistä valoista, niistä alettiin kerätä havaintoja alueen ihmisiltä. "Syötteen koululla pidetyssä tilaisuudessa sali oli täynnä täkäläistä väkeä, joilla oli kerrottavaa ilmiöistä. Tapauksia kirjattiin tilaisuudessa runsaasti muistiin."
Syötteen koulun pihalla öistä taivasta tarkkailtiin Kalevan lahjoittamilla kameroilla, joita Särkelä hoiti. Jopa tuntien aikavalotuksilla hitaille filmeille tallentui huntumaisia valoja, mutta tutkijat eivät päässeet yhteisymmärrykseen niiden syntytavasta.
Kuvausprojektin aikaan vaarojen päällä ja niiden ympäristössä loimunneita valoja päästiin usein myös katselemaan. Joskus koulun pihalla oli useita paikallisia ihmisiä ilmiöitä ihmettelemässä. "Ne esiintyvät revontulia matalammalla. Monesti ne hunnuttavat maastoakin, mitä revontulet eivät tee", Särkelä sanoo.
Monet Särkelän ottamista vanhemmista valokuvista on kadonnut, kun hän on lähettänyt niitä eri asiantuntijoiden arvioitaviksi tai lehdille julkaistaviksi. Valtaosa on kuitenkin tallella, ja nykyisin myös cd-levyille kopioituina. Lähiaikoina kuvamateriaali lähtee kahden suomalaisen insinöörin matkassa Yhdysvaltoihin, jossa siihen perehtyy maapallon outoja valoilmiöitä tutkiva armeijan eläkkeellä oleva everstiluutnantti.
