Syöt­teen kas­va­tin täh­täi­mes­sä maa­jouk­kue ja olym­pia­kul­ta – Aleksi Ne­va­ki­vi, 18, palasi lau­dal­le vakavan louk­kaan­tu­mi­sen jälkeen

Aleksi Nevakivi opiskelee tällä hetkellä Vuokatissa. Miehen tavoitteena on päästä maajoukkueeseen.

Kuva: Teija Soini

Laskettelusukset olivat Aleksi Nevakivelle kuin kirous konsanaan. Vuonna 2005 kuuden vuoden ikäinen Nevakivi päätti heittää sukset romukoppaan ja vaihtaa menopelin lumilaudaksi.

– Aloitin lumilautailun 2005, jolloin kävin kahdesti lautailukoulun. Kävimme Syötteellä perheeni kanssa viikonloppureissuja, eikä suksilla laskeminen onnistunut ollenkaan. Laudalla homma lähti luistamaan paremmin, Nevakivi muistelee.

Nopeasti kävi selväksi, että pelkkä surffailu ei pienelle rämäpäälle riittänyt.

– Näin isojen poikien tekevän temppuja parkilla, joten aloin opettelemaan temppuja omatoimisesti askel kerrallaan ja kävin vapaamuotoisissa kilpailuissa. Nuo kilpailut olivat minulle todella kova juttu.

14-vuotiaana Pudasjärveltä Haukiputaalle muuttanut Nevakivi saattoi lumilautailun ansiosta napata koulupäivästä joskus pois tunnin tai pari.

Viikonloput menivät lähes poikkeuksetta mäessä. Perjantaisin koulusta lähdettiin usein aiemmin pois, jotta rinteeseen pääsi nopeammin. Joskus koulusta saatettiin ottaa jopa vapaapäiviä.

Ensimmäinen kisa Ounasvaaralla

Nyt 18 vuoden iässä Nevakivi on kerännyt kilpailukokemusta eri puolilta Eurooppaa slopestylessa ja big airissa.

Ensimmäinen virallinen kilpailu vuodelta 2014 on vielä kirkkaana nuorukaisen mielessä.

Kisa käytiin Ounasvaaralla ja taso oli hyvä Suomessa järjestetyksi tapahtumaksi. Aika oli kypsä kilpailun aloittamiselle - Nevakivi sijoittui toiseksi.

– En oikein edes tajunnut ajautuvani kisoihin. Olin ihan fiiliksissä ja kehitystä tapahtui hurjalla tahdilla. Ensimmäisen sponsorisopimuksen myötä minulla oli jatkuva tuki laskemiseen.

Menestys sai jatkoa heti samana vuonna slopestylen SM-kilpailuissa, kun Nevakivi pokkasi hopeaa.

– Olen tietyllä tapaa jopa iloinen, etten voittanut. Toinen sija antoi minulle lisäpotkua ja -motivaatiota kehittyä entistä paremmaksi.

Tervepäinen lautailijalupaus ampaisi raketin lailla kohti isompia ympyröitä: kutsu nuorten maajoukkuerinkiin tuli 2015.

– Olin siinä pari vuotta mukana. Kaikki tapahtui nopeasti, ja potentiaalini huomattiin varhaisessa vaiheessa. Ulkomailla kiertely oli mahtavaa, nuo kaksi vuotta olivat älyttömän siistiä aikaa.

Lasku päättyi pelastushelikopteriin

Noususuhdanteisesta urasta huolimatta Nevakivi kävi kuilun partaalla reilu vuosi sitten. Nuorten maajoukkue oli Sveitsissä leireilemässä, eikä kaikki mennyt suunnitelmien mukaisesti.

– Olimme ensimmäisiä kertoja oikealla lumella laskemassa, joten innostuimme hieman liikaa. Menimme hyppimään liian isosta hyppyristä, mikä ei ollut kovin viisasta. Taidon puolesta pystyin siitä hyppäämään, mutta laskutatsi ei ollut tarpeeksi hyvä.

– Kuuluisalla viimeisellä hypyllä menetin tasapainoni ennen hyppyä ja menin sokkiin jo siinä vaiheessa. Melko pian olinkin jo pelastushelikopterissa: putosin kyljelleen seitsemän metrin korkeudesta ja munuaiseeni tuli sisäinen verenvuoto. Lisäksi ranteeni murtui pahasti.

Nevakivi myöntää rehellisesti, että loukkaantumisesta toipumisen jälkeen jalat tutisivat pari ensimmäistä viikkoa.

– Minun täytyi vain totutella lautaan ja tehdä normaaleja hyppyjä. Hiljalleen rannekivut pienenivät ja estotkin katosivat. Munuainen ja ranne parantuivat täysin, mutta pidän edelleen rannetukea laskiessani.

Viime kauden riesana oli myös jatkuvasti oireillut olkapää.

Nevakiven olkapää lähti useasti pois paikaltaan kauden aikana, kerran kymmenen minuuttia ennen starttia. Olkapää leikattiin kauden loputtua.

Suuntana maajoukkue

Rikkinäisen kauden jälkeen kokoon parsittu laskija teki paluun näyttävällä tavalla syksyllä 2017. Hollannissa käydyistä Eurooppa cupin kilpailuista kotiin tuomisina olivat slopestylen toinen ja kolmas sija.

Nevakiven uran seuraava tavoite on murtautua A- tai B-maajoukkueeseen.

– Näkisin mahdollisuuteni maajoukkuepaikkaan erittäin hyvinä. Laskijoita on lopettamassa kuluvan olympiakauden jälkeen, joten paikkoja aukeaa varmasti.

Syötteen rinteiden kasvatti laittaa kaiken likoon mahdollisen maajoukkuekomennuksen koittaessa.

– Isompana tavoitteenani ovat vuoden 2022 olympialaiset (Pekingissä), jonka eteen olemme jo tehneet polkua. Jos kisoihin pääsen, en mene sinne häviämään. Tavoitteenani on olympiakulta.