Suomessa ei ole järjestetty syövästä selvinneille lapsille seurantaa aikuisiässä. Oysin lasten- ja nuortenklinikan erikoislääkärit Merja Möttönen ja Arja Harila-Saari toivoisivat seurantaa pitkäaikaishaittojen vuoksi. Toteuttamistapaa tulisi miettiä valtakunnallisella tasolla.
Tällä hetkellä seuranta jatkuu Oysissa hoidossa olleiden syöpää sairastaneiden lasten kohdalla minimissään viisi vuotta hoidon loppumisen jälkeen. Eritysongelmien ilmetessä seurantaa jatketaan pidempään.
"Absoluuttista yläikärajaa ei ole, mutta periaatteessa seuraamme potilaita aikuisikään saakka. Kun seurantajakso meillä loppuu, järjestettyä jatkoa ei ole, vaan seuranta on tavallaan potilaan vastuulla", Merja Möttönen toteaa.
Uusimisen riski suurin sädehoitoa saaneilla
Kolmesta neljään prosentille syöpää sairastaneista kehittyy toinen syöpä. Suurin riski on sädehoitoa saaneilla.
"Luuydinsiirron tai isoja sytostaatteja saaneiden naisten menopaussi voi aikaistua, jolloin siihen liittyy muun muassa osteoporoosiriski. Rintojen alueelle välikarsinaan annettuun sädehoitoon taas liittyy lisääntynyt rintasyöpäriski, ja sydämeen vaikuttavia sytostaattihoitoja saaneiden osalta ei tiedetä kaikkia sydänsivuvaikutuksia", Möttönen luettelee.
Koska siittiöt ovat sädehoidolle herkempiä kuin levossa olevat munasarjat, lapsena kiveksiin sädehoitoa saaneet pojat jäävät lapsettomiksi, Harila-Saari toteaa.
Kaikkia syöpähoidoista mahdollisesti aiheutuvia riskejä ei varmasti tiedetä vieläkään, koska hoitomuodot muuttuvat koko ajan. Ensimmäisetkin lapsuuden syöpätaudeista selvinneet ovat nyt keski-iässä.
Lääkärin pakeille oireiden ilmetessä
Merja Möttösen mukaan viimeisellä lastenklinikan käynnillä potilaille kerrataan, mitä pitkäaikaisriskejä heidän saamillaan hoidoilla on. Heille myös painotetaan sitä, että jos oireita ilmenee, heidän tulee hakeutua lääkäriin.
Oireita on kuitenkin laidasta laitaan, eivätkä kaikki ole niin selkeitä kuin esimerkiksi rintasyövästä kielivä kyhmy rinnassa.
"Seurannalla on merkitystä potilaiden psykososiaaliselle selviytymiselle, mutta sen ei suinkaan tarvitsisi olla vuosittaista. Sekin voisi riittää, että potilailla olisi omalääkäri, joka tietäisi, mitä riskejä lapsuudessa sairastettuihin syöpiin liittyy ja ottaisi potilaiden oireet vakavasti", Möttönen huomauttaa.
Seurantatehtävää voisi hoitaa myös erityinen myöhäisvaikutusten poliklinikka.
Seurantajärjestelmän kehittämistä voi vaikeuttaa se, että siinä missä lastenklinikalla hoidetaan kaikki syövän muodot, hoito on aikuispuolella pilkkoutunut. Kysymys kuuluukin, että kuka hoitaisi seurannan aikuispuolella.
"Lapsena syövän sairastaneen nuoren ja aikuisen valtakunnallisen seurannan järjestäminen on haaste nykyterveydenhuollolle", Möttönen huomauttaa.