Lehtitietojen mukaan Oulun kaupungin budjetin loppusumma vuodelle 2019 on 1,3 miljardia euroa. Uutta nettolainaa Oulu ottaa 84 miljoonaa euroa. Investointeihin on varattu 135 miljoonaa.
Tuo investointeihin varattu summa on vain 10,38 prosenttia talousarvion loppusummasta. Se on vähän. Jos vähennämme investointeihin varatusta summasta uuden nettolainan, toteamme, että ilman uutta lainaa Oulu voisi investoida vain 51 miljoonalla eurolla. Se on vain 3,9 prosenttia budjetin loppusummasta.
Mitä yllä mainitut luvut kertovat Oulun taloustilanteesta? Ne kertovat karun totuuden; Oulu on syömäköyhä. Se on samanlaisessa tilanteessa kuin perhe, jonka lähes kaikki tulot menevät ruokaan.
Jos esimerkiksi pesukone menee rikki, uusi saadaan vain lainaa ottamalla. Oulun lähes kaikki tulot menevät käyttötalousmenoihin. Ja takana on talouden pitkä nousukausi, jonka aikana olisi tullut kerätä puskureita lähestyvää laskusuhdannetta varten.
Vanhan viisauden mukaan syömäköyhää ei auta pirukaan, saati sitten äänestäjien suosiosta riippuvainen pormestari, jonka äänten kalastelun sijasta pitäisi yrittää laittaa Oulun surkea talous kuntoon. Tähän tilanteeseen pormestarimalli sopii kuin hansikas jalkaan.
Oulu lähetti 1970-luvun alussa ystävyysvaltuuskunnan Odessaan, Oulun ystävyyskaupunkiin. Valtuuskuntaan kuului kolme jäsentä: kaupunginjohtaja Arvo Heino sekä kaupunginhallituksen jäsenet Paavo Korhonen (SKDL) ja Pentti Autere (SMP). Odessan kaupunginjohtajan virkaa hoiti tuolloin tavarits Zurkov.
Oulussa herätelty pormestarikeskustelu palautti mieleeni erään kaupunginjohtajien välisen keskustelun. Sen aloitti Zurkov.
”Gospodin (herra) Heino, sallikaa minun tiedustella, minne ja mihin tehtävään teidät siirretään sen jälkeen, kun työnne Oulun kaupunginjohtajana päättyy.”
Huomasin, että Heino ällistyi. ”Ei minua minnekään siirretä. Jään tästä virasta eläkkeelle.”
”Tarkoittaako gospodin Heino, että olette samassa virassa eläkeikään saakka?”
”Kyllä.” Nyt puolestaan Zurkov näytti hämmästyneeltä ja hetken hiljaisuuden jälkeen totesi: ”Onpa teillä Suomessa viisas järjestelmä. Se takaa kaupunginjohtajalle vakaan, vahvan ja turvatun aseman. Hallinnon onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Gospodin Heino, minä kadehdin teitä.”
Zurkovin edellinen toimipaikka oli ollut Neuvostoliiton ja Kiinan rajalla, Ussurin alueella, jossa juuri ennen vierailuamme Neuvostoliiton ja Kiinan sotilaat iskivät yhteen. Odessan kaupunginjohtaja siis arvosti suomalaista pitkäjänteistä hallintomallia, joka poikkesi Neuvostoliiton tavasta heitellä johtavia viranhaltijoita milloin minnekin.
Pormestarimalli tuhoaisi kaupungin johtavan virkamiehen puoluepolitiikasta riippumattoman, vahvan ja vakaan aseman ja asettaisi hänet riippuvaiseksi äänestäjien suosiosta.
Talouden kuntoon saattaminen vaatii usein ikäviä päätöksiä. Niiden toteuttaminen ja samanaikainen äänten kalastelu eivät synkkaa keskenään. Tarpeellisia, ikäviä päätöksiä tarjoavan pormestarin kohtaloa ei ole vaikea arvata: hän saa seuraavissa kunnallisvaaleissa potkut.
Mielestäni Odessan kaupunginjohtaja Zurkov oli oikeassa. Onnistunut hallinto vaatii todellakin pitkäjänteisyyttä. Pormestarimalli olisi huono ratkaisu Oulun tapaiselle syömäköyhälle kaupungille. Sen sijaan, esimerkiksi Helsingin kaltaiselle rikkaalle kunnalle vahingot ovat vähäisemmät, koska taloutta kuntoon laittaville ikäville päätöksille ei ole tarvetta. Oululla on, ja kovasti.
Pentti Autere
kaupunginhallituksen jäsen 1969–1987
hallinnon kehittämistyötä johtavan toimikunnan jäsen 1985–1988
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.