Taas käy kuningaskalamme lohi – ainakin vaihtelevasti – merikalastajien pyydyksiin, ja kansaa on iät ajat kehotettu syömään kalaa, koska se on terveellistä.
Itämeren uhanalaista lohta myydään halvimmillaan alle kolmen euron kilohintaan ja silloin se on – kuten sanonta kuuluu – halpaa kuin makkara. Nyt on tarjolla perinteistä herrojen herkkua renkienkin pöytiin.
Varsin vähäiselle huomiolle täkäläisessä keskustelussa on jäänyt sellainen pikkuseikka, että Itämeren lohi on niin myrkkyjen kyllästämää, että sitä saa EU:n poikkeusluvalla käyttää ihmisravintona vain Liettuassa, Ruotsissa ja Suomessa.
Ruotsissa lasten, lasta haluavien tai imettävien ei viranomaisten suositusten mukaan pidä syödä Itämeren lohta lainkaan. Muut saavat syödä sitä 2–3 kertaa vuodessa.
Meillä Evira suosittelee, että kalaa pitäisi syödä kaksi kertaa viikossa. Siis kaikenlaista kalaa.
Paitsi: ”Kalan hyvistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista huolimatta Itämerestä, etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta peräisin olevaa pyydettyä lohta tai taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä”, Eviran verkkosivuilla kerrotaan.
Niinpä Evira suosittaa että lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat söisivät Itämerestä pyydettyä lohta enintään 1–2 kertaa kuukaudessa.
Ruotsalaiset ovat herkkävatsaisia vellihousuja, sehän tiedetään, joten ilmeisesti siksi he kestävät Itämeren lohen dioksiineja kymmenen kertaa pienemmän satsin kuin me.
Evira toppuuttelee, että ruotsalaiset laskevat annoksessa olevan 150 grammaa puna- tai siis harmaalihaista, kun omissa suosituksissaan Evira käyttää sadan gramman annoskokoa.
Sata grammaa lohta on oikeasti naurettavan pieni riekale, jos se pääruuaksi tarjoillaan. Varsinkin lasten, kasvavien nuorten ja hedelmällisten mielestä.
Ja vaikka annoskoko olisi meilläkin sen 150 grammaa, siltikin ruotsalaisten lohensyöntisuositukset jäävät selvästi pienemmiksi kuin suomalaisille annetut suositukset.
Vuonna 2011 Suomelle ja Ruotsille annettu Itämeren lohen myynnin poikkeuslupa edellyttää, että valtioilla on velvoite tiedottaa asiasta kansalaisille.
Mutta ei meillä asiasta ole paljonkaan kansalle huudeltu. En tiedä, miten riittävä tiedottaminen EU:ssa määritellään, mutta jos kriteerit meillä täyttyvät, varsin vähäinen määrä sitä riittää.
Ruotsissa sen sijaan on menossa näyttävä kampanja lohen käyttösuosituksista. Sikäläinen elintarvikevirasto perustelee muun muassa televisiossa ja elokuvien alkumainoksena esitettävää videota sillä, että liian harva ruotsalainen tietää kalojen sisältämistä supermyrkyistä, dioksiineista ja PCB-yhdisteistä.
Lohen meripyynnin rajoittamista vaativat vetoavat siihen, että jokiin päästettynä kuningaskala tuottaa matkailun kautta moninkertaisen rahasumman yhteistä hyvää verrattuna siihen, kuinka paljon mereltä pyydetty lohi tuottaa taloudellista mannaa.
Joku toinen sanoo, että jos lähtee jonnekin jokivarteen itse lohta pyytämään, se voi jäädä kokonaan saamatta ja että kilohinta on tähtitieteellinen verrattuna ostettuun kalaan.
Se on varmasti totta, mutta lohestusreissu on kenties muuten hauskempi, jännittävämpi ja mieleenpainuvampi kuin reissu lähimarketin kalatiskiin.
Ja noilla syöntisuosituksilla on takuulla kansanterveydellisestikin viisaampaa päästää lohet jokiin matkailun vetonauloiksi ja ehkä harvojen saatavaksi kuin kärrätä niitä rekkakuormittain kalatiskeihin kansan halpamassa-appeeksi.
Korvattakoon pääasiassa sivutoimisille merikalastajille pyydykset ja ansionmenetykset ja heitettäköön koko merikalastus pois. Kokonaishyvässä jäämme siltikin voitolle.