Syntyvyyden laskusta ja väestöennusteen madonluvuista käydyssä keskustelussa unohtuu helposti, että lapsi ei ole taakka, vaan mittaamattoman arvokas itsessään.
Vuonna 1957 syntyneistä tuli kolmekymppisiä vuonna 1987. Urho Kekkonen oli edellisvuonna kuollut ja seuraavan vuosikymmenen lama oli vielä edessä.
Kolmekymppiset kävivät töissä, opettelivat lapsiperhearkea ja vähintäänkin harkitsivat oman asunnon ostoa elleivät sitten olleet jo itseään lainaliskuun saattaneet. Maailman väkiluku ylitti viisi miljardia ja Matias Rust lensi Punaiselle torille.
Kolmekymppisten lapset kuuntelivat Miinaa ja Manua c-kasetilta ja olivat syvällä Muumimaailmassa. Ja yllätys, yllätys, vuonna 1987 syntyneet ovat kolmekymppisiä jo nyt.
Tilastokeskus on tutkinut työelämän muutoksia sukupolven eli 30 vuoden ajan. Nyt tutkijat ovat julkaisseet vertailun tilastointijakson ensimmäisen eli vuoden 1987 ja loppupään eli vuoden 2017 vuoden kolmekymppisistä ja heidän elämäntilanteestaan.
Suomalainen kolmekymppisyys ei ole samanlaista kuin ennen, mutta ei ole maailmakaan. Tilastot kertovat työelämän, mutta myös muun elämän ja elämäntavan muutoksista. Ne liippaavat niin asumista, perheen perustamista kuin opiskeluakin.
Vuoden 1987 kolmekymppisistä yli 84 prosenttia oli töissä. Sukupolvea myöhemmin työllisten kolmekymppisten osuus on pudonnut 75 prosenttiin.
Muutos selittyy osaltaan sillä, että nykyään yhä useampi kolmekymmentä vuotta täyttänyt on opiskelija. Päätoimisesti opiskelevien kolmekymppisten naisten määrä on kasvanut miehiä enemmän. Heitä oli vuonna 2017 kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 1987.
1987 kolmekymppisen yleisin ammattinimike Tilastokeskuksen luokittelussa oli maan- tai metsänviljelijä, kun se vuonna 2016 oli myyjä. Kakkoseksi kiri sairaanhoitaja ja kolmanneksi lähihoitaja.
Avioliiton suosio on laskenut. Kolme vuosikymmentä sitten 59 prosenttia kolmekymppisistä oli naimisissa. Vuonna 2017 vastaava osuus oli alle kolmannes.
Vuonna 1987 lapsia oli kuudella kymmenestä 30-vuotiaasta. Heistä yli puolella oli vähintään kaksi lasta. Vuonna 2017 lapsia oli alle 41 prosentilla 30-vuotiaista.
Asumisen muutos näkyy esimerkiksi kerrostaloasumisen yleistymisenä. Enemmän kuin joka toinen kolmekymppisistä asuu nyt kerrostalossa ja hyvin usein Uudellamaalla.
Kolmekymppisyyden muutosten kautta voi ymmärtää jotakin syntyvyyden laskun ja hetki sitten Suomea järkyttäneen väestöennusteen karujen lukujen taustoista. Syntyvyyden laskun syyt ovat kuitenkin syvemmällä ja vielä ainakin osin myös tutkijoille epäselviä.
Päättäjillä syntyvyyden laskuun liittyy huoli yhteiskunnan väestörakenteesta ja taloudellisesta tulevaisuudesta. Se ei ole turha huoli, mutta se ei saa hallita keskustelua.
Kannattaa muistaa, että jokainen suomalaisvauva on muutakin kuin huoltosuhteen korjaaja, tuleva veronmaksaja tai lisäkulu perheelleen. Hän on myös onnellisuuden tuoja, jonka merkitys säteilee kauas. Filmitähti George Clooney kuvasi torstaina Helsingissä hienosti, että lapset ovat näyttäneet hänelle todellisen rakastamisen ja välittämisen olemuksen (Kaleva 11.10.).
Nuoren aikuisen kosketus lapsiperheen arkeen on usein ohut ja kuva perhe-elämästä voi siksikin olla väärä. Elo lapsiperheessä ei ole vain loputonta köyhyyttä, tappavaa uupumusta ja kurjuutta, vaikka uutisista sellaisen kuvan voi helposti saada. Toki arki on usein väsymystä, mutta paljon useammin iloa. Kokenut sen tietää. Ja uskaltaa sanoa, silläkin uhalla, että aika on kullannut muistoja.