Oulun seudulle saatiin viime viikolla iloinen uutinen. Kuusamontien alkupään remonttirahat näyttäisivät vihdoin järjestyvän. Mikään varsinainen yllätys tieto ei ollut, sillä Oulun kaupunki, lähikunnat, alueen elinkeinoelämä ja tiepiiri ovat jo vuosia tehneet määrätietoisesti ja sitkeästi töitä, että tien surkea tilanne havahduttaisi myös valtion kirstun vartijat.
Pohjoisen liikenneyhteyksien rappeutumisesta on muistutettu kaikilla ministerivierailuilla, on järjestetty seminaareja ja annettu julkilausumia. Jos yhteyksiä ei saada nopeasti nykyaikaiselle tasolle, pohjoisen teollisuus näivettyy ja kuljetukset ja elämä niiden mukana siirtyvät Pohjois-Ruotsiin, näinä aikoina kukaties vielä kauemmas. Ruuhkista on valitettu, kolareita rysäytelty.
Rahaa odotettiin jo aiemmilla kierroksilla, mutta turhaan.
Seudullinen samaan suuntaan porskutus näytti kuitenkin taas voimansa. Oululaisen elinkeinoelämän ja kaupungin yksituumaisuus teki vaikutuksen jopa tiukkalinjaisena tunnettuun Raimo Sailakseen. Valtiosihteeri äityi suorastaan puhumaan syntymäpäivälahjasta 400-vuotiaalle Oululle.
Aika kätevä syntymäpäivälahja se onkin, myös valtiolle. Tässä vaiheessa valtion ei tarvitse uhrata lahjapakettiin senttiäkään rahaa, vaan vasta neljän vuoden päästä, jolloin hanke olisi ollut hyvin suurella todennäköisyydellä budjetissa muutoinkin. Tielaitoksen kiireellisyyslistoissa se oli kakkoskorissa eli ei tämän hallituskauden aikana alkavissa kohteissa, mutta kyllä kärkipäässä seuraavalla.
Remontti aikaistuu kaupungin rahoituksella, käytännössä lainalla, joka saadaan valtiolta neljän vuoden päästä takaisin. Lainan korot kaupunki joutuu panemaan omasta pussistaan, sen valtio on pannut ehdoksi.
Menettely taannee myös sen, etteivät Kuusamontien remonttirahat ole vaaravyöhykkeessä budjettikäsittelyn jatkovaiheessakaan, kun liikennehankkeista näyttää muuten nousevan talousarvion suurin poru.
Uutta, Suomessa ennen kokeilematonta rahoitusmallia on sitäkin hiottu jo ainakin vuoden päivät.
Mallia on otettu Ruotsissa, jossa kunta tai yritykset ovat mukana valtion toteuttamissa liikennehankkeissa. Yksi kumppanuuden muoto on juuri kunnan tai yrityksen myöntämä laina työn aikaistamiseksi. Tästä neuvoteltiin muun muassa viime tammikuussa, kun ministeri Leena Luhtanen poistui Oulun ja Lapin kauppakamarien järjestämästä liikenneseminaarista kesken kaiken kaupungintalolle.
Kumppanuusmalli poikkeaa Etelä-Suomessa käytetystä elinkaarimallista, jota on arvosteltu kustannusten lastaamisesta tulevien sukupolvien niskoille. Pelkkää hymistelyä ei Oululle tyrkyllä oleva ratkaisukaan ole saanut osakseen. Valtiota on syytetty kuntien lypsämisestä ja pelätty järjestelyn yleistyessään pistävän kuntia entistä epätasa-arvoisempaan järjestykseen.
Oulussa kaupunki on kuitenkin itse ollut asiassa aktiivinen ja aloitteellinen, koska kyseessä on elinkeinoelämän ja liikenteen kannalta harvinaisen tärkeä hanke.
Korkotappioita lievittää varmasti kummasti elinkeinoelämän ja pitkän matkan liikenteen saama piristysruiske. Kuten Oulun kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen jo ehti huomauttaa, Ruskon alue on Suomessa Salon jälkeen toiseksi merkittävin tietoliikenneyritysalue ja sieltä lähtee Suomen viennistäkin lähes kaksi prosenttia.