"Mitäpä se tupla-uuno naapurikylästä", simolaistunut veteraaninäyttelijä Leo Lastumäki huikkaa kuivaniemeläiselle harrastajanäyttelijä Mikko Karhulle. Ei pirumpia. Parrat alkavat päristä ja yhteensä 240 kilon massat hytkyä.
Timo K. Mukan esikoisteosta Maa on syntinen laulu työstetään Simossa Wanhan Pappilan m iljööseen rakennettavalle näyttämölle kovalla väännöllä, mutta myös hauskaa pitää olla. Ja niin on ollutkin, Karhu tunnustaa. Äijän roolissa vuorottelevat Lastumäki, 78, ja kolmatta kesäänsä näyttelevä Karhu, 65.
"Leoa parempaa äijää ei tuohon rooliin olekaan", Karhu tuumaa.
Näytelmän ohjaaja ja dramatisoija Martti Kadenius toppuuttelee. "Minulla on kaksi helvetin hyvää äijää, joita en vaihtaisi edes Turun sinappiin. Persoonina erilaisia, mutta toisiaan täydentäviä. Kokonaisuuden nähdäkseen on parasta katsoa molempien versiot."
"Tulkinnallisesti ajamme takaa samaa, mutta toki omasta näkökulmasta. Äijä yrittää ymmärtää äijää", Lastumäki myhäilee. Fyysisessä suorituksessa on myös eroja: Lastumäen operoidut lonkka ja polvi karsivat kaikenlaiset ketteryydet. Hänen ovela äijänsä riipaiseekin hameen alle penkillä istuen, kun Karhun äijä sukeltaa sänkyyn.
Äijäenergiasta huolimatta näytelmässä ovat naiset vahvassa osassa. Kadenius on jopa korostanut naisten roolia. Syntisen laulun ihmisen elämäntunteita kuvaava maailma on karu ja kova, mutta ohjaajan mielestä näytelmä istuu kesäteatteriin paremmin kuin hyvin.
"Siinä on oivaltavaa, loistavaa huumoria, ei mitään pullamössöä. Näytelmässä pitää olla myös sanomaa, sisältöä, mutta ei valmiiksi pureskeltuna", Kadenius perustelee.
Rohkeiden kohtausten ja armottomien kohtaloiden vuoksi näytelmää ei suositella alle 12-vuotiaille.
Kadenius myöntää, että kovassa paineessa puristetaan myös näytelmää kasaan: "Tämä on varmasti kovinta, mitä olen ikinä tehnyt". Torniolaissyntyise lle ja nykyään Oulussa asuvalle kulttuurin monitoimimiehelle Syntinen laulu on yksi uran etapeista ja täyttymyksistä. Pohjoinen saa pohjoisen kirjailijan työn Tornionlaakson murteella omalle maaperälleen.
Näytelmää työstää monesta pitäjästä tuleva 30 näyttelijän rinki, josta vain Lastumäki on ammattilainen. Ammattilaisuuteen perustuvat myös ohjaus, puvustus ja tekniikka.
Mutta harrastajapohjaa ei Kadeniuksen mukaan pyydellä anteeksi. "Harrastajateatteria pitää tehdä hyvin ja niin, että näyttämöllä jytisee, paukkuu ja haisee. Neljän viikon päästä tulee näin tapahtumaan."
Neljän viikon kuluttua myös estradi on valmis, vaikka toistaiseksi 530-paikkaisesta katsomosta on muovattu vasta maapenkka. Ammattirakentajat ovat asialla, mutta jokaisella näytelmään osallistujalla on Kadeniuksesta lähtien pysyttävä myös vasara ja saha kädessä.
Näyttämön ylläpitäjä ja näytelmän tuottaja on Meri-Lapin Näyttämötaiteen Tukiyhdistys. Näyttelijäpohjan luo viime vuonna Oulussa perustettu Teatteri 1902, jolle on antanut nimensä pappilan rakentamisvuosi.
Tälle tielle lähdettiin, kun pappilan matkailuyrittäjä Ari Hiltula ja Lastumäki miettivät taannoin, miten parhaiten voisi yhdistellä kulttuuria ja matkailua. "Leo houkutteli minut Liminkaan katsomaan kesäteatteria, ja siellä tapasimme Martin. Porukka kasvoi."
Kadenius katsoo, että tässä yhdistetään oivallisella tavalla matkailua ja kulttuuria lihaksi, ja kulttuuri tulee kumpuamaan omalta alueelta. Tukiyhdistys aikoo tuottaa joka kesä näytelmän. "Toiminta pyörii 25 vuotta tästä eteenpäin", Hiltula huomauttaa.
Ensimmäinen punnerrus, Maa on syntinen laulu on jo ennakkoon herättänyt kiinnostusta ja lippuja on varattu enemmän kuin mukavasti. Jatkoideoita lentää ilmassa: Näyttämölle kaavaillaan oopperaa, konsertteja, tanssiesityksiä, miksei myös rocktapahtumia. Talven pimeisiinkin on matkailijoille suunnitteilla esityksiä.
"Runsas varausten määrä yllätti. Se antaa uskoa, että olemme oikeilla jäljillä", Hiltula sanoo.