Sin City. Yhdysvallat 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus Robert Rodriguez ja Frank Miller. Vieraileva ohjaaja Quentin Tarantino. Kuvaus Robert Rodriguez. Musiikki John Debney, Graeme Revell, Robert Rodriguez. Näyttelijät: Mickey Rourke, Bruce Willis, Jessica Alba, Clive Owen, Benicio Del Toro, Elijah Wood, Nick Stahl. Kesto 2 h 6 min. - Rio, Oulu.
Frank Millerin Sin City, yksi viime aikojen kohutuimpia sarjakuvafilmatisointeja ei perustu kerronnallisuuteen yhtä paljon kuin se perustuu huipputyyliteltyyn ulkoilmeeseen. Robert Rodriguez, eittämättä yksi digitaalisen elokuvauksen pioneereista, yhdisti tässä voimansa Sin Cityn luoneen sarjakuvataiteilija Frank Millerin kanssa.
Koska Rodriguez halusi ohjata Sin Cityn yhdessä nimenomaan Millerin kanssa, joutui Rodriguez peräti eroamaan Hollywood-ohjaajien ammattiliitosta, koska liitto ei kelpuuttanut käsikirjoittaja-Milleriä oikeaksi elokuvaohjaajaksi.
Sin City esittelee kuvitteellisen film noir -maailman, missä miehet ovat kivenkovia tappajia ja naiset viekoittelevia seksipommeja, olematta silti heikkoja.
Ollen tavallista uskollisempi alkuperäislähteelleen (Rodriguezin ja Millerin vankkumattomasta yhteistyöstä johtuen), Sin Cityn runkona toimii kolme perustarinaa - Sin City, Kohtalokas tappo ja Keltainen äpärä - jotka kaikki kertovat kostosta, hyvityksestä ja rakkaudesta.
Millerin ja Rodriguezin pyrkimyksenä ei ole ollut tavoitella piirunkaan vertaa realismia, vaan hatunnostoa klassisille dekkari- ja rikostarinoille, joissa tylyt monologit ja raaka väkivalta ovat aina etusijalla.
Ensimmäisessä tarinassa nähdään huonopumppuinen mutta oikeamielinen poliisi Hartigan (Bruce Willis), jolla on pakkomielteenomainen tarve suojella kaunista stripparia Nancya (Jessica Alba).
Toisessa tarinassa Mickey Rourken mykistävä muurinsärkijä Marv jäljittää rakastettunsa murhaajaa, kannibaalimaista psykopaattia (Elijah Wood). Clive Owen nähdään suoraselkäisenä kostajana, joka puolustaa kinky-tyylisiä prostituoituja mätää kyttää (Benicio Del Toro) vastaan.
Viimeisessä tarinassa Hartigan pyrkii pelastamaan Nancyn tämän vainoaman Keltaisen äpärän (Nick Stahl) kynsistä, jolla on melkoisesti hampaankolossa Hartigania vastaan. Muitakin sangen värikkäitä sivuhahmoja piisaa, joilla kaikilla on sincitymäisen kaksiulotteinen moraalikäsitys. He kaikki ovat yksiselitteisen hyviä tai pahoja, ilman harmaan sävyjä välissä.
Tarinat nivoutuvat saumattomasti ja viihdyttävästi toisiinsa, vaikka ultraväkivaltaista Sin Cityä ei voikaan suositella heikkohermoisille. Huolimatta siitä, että mustavalkoisen yleisilmeen omaavassa elokuvassa veri roiskuu vitivalkoisena.
Elokuvan häkellyttävä visuaalinen ilme tuo paikoin mieleen Francis Ford Coppolan Taistelukalan (1983), jossa siinäkin nähtiin mustavalkoisen kuvauksen keskellä yllätyksellisiä värielementtejä.
Kaikki eivät tule pitämään Sin Cityn armottomasta maailmasta, mutta raa'an väkivallan keskeltä löytyy myös yllättävää inhimillisyyttä, jopa romantiikkaa.
Kaikki roolisuoritukset ovat mallikkaita, mutta hurjan Marvin roolissa nähtävälle loistavalle Mickey Rourkelle (joka lukeutui 80-luvun suurimpiin elokuvaidoleihin) Sin City merkitsee erittäin vakuuttavaa comebackia.
Sin Citylle on tiedossa ainakin kaksi jatko-osaa. Onnistuneen Batman Beginsin ohella sarjakuvafriikeillä on tänä vuonna melkoiset kissanpäivät.