Marja Tikkala istahtaa muovituoliin teollisuushallissa, jossa päiväsaikaan taivutellaan pellistä kaikenlaista piippuja, putkia ja hormeja. Nyt Tikkalan ja kahdentoista muun innokkaan Tervahiihtoon valmistautuvan kuntohiihtäjän silmien edessä voitelumestari Johan Lind tekee taikojaan: karhentaa, pohjustaa, vahaa, sulattaa, silittää, siklaa ja harjaa.
Välillä Lind pyytää kurssilaisia voitelupöydän ääreen. Läheltä näkee paremmin, onko voidepinta kiiltävä, puolimatta vai peräti täysmatta.
"Näyttää helpolta. Sujuu ja luistaa", Tikkala kehuu.
Lind ehtii vajaan kahden tunnin aikana korostaa montaa eri seikkaa - muun muassa sitä, että on syytä tietää, mihin voiteluryhmään kuuluu ennen kuin tarttuu purkkeihin ja voitelurautaan.
"Minä taidan olla siinä vaha- ja pikavoideryhmässä", Tikkala arvioi.
"Vaikka vahaa en ole koskaan suksien pohjaan laittanutkaan - muualle kylläkin."
EnsimmäiseenTervahiihtoonsa tähtäävä Tikkala on onnellisessa asemassa. Hänen suksiensa hovivoitelija löytyy kotoa Kempeleestä saman katon alta: aviomies Heikki Tikkala on projektin luistovastaava.
"Ei tätä kannattaisi opetella. Jos voitelee itse suksensa, niin ketä sitten voi syyttää, jos ne eivät luista", Tikkala nauraa.
"Syntipukki pitää aina olla, ja oma mies on siihen oikein sopiva."
Asiallisesti puhuttuna Tikkala on ollut tähän saakka tyytyväinen suksiensa luistoon. Luotamus hovivoitelijaan on vankkumaton.
"En minä edes tiedä, mitä kaikkia voiteita, purkkeja ja purnukoita autotallista löytyy. Voidepenkki, silitysrauta, sikli ja harja siellä ainakin on", Tikkala listaa.
Tikkala ei ole itsekään aivan kädetön. Sukset luistavat, vaikka mies sattuisikin olemaan työreissulla - kiitos nestemäisten pikavoiteiden.
Vaikka voitelu onnistuu kotikonstein, Tikkala aikoo antaa Tervahiihdon alla suksiparinsa ammattilaisten käsiin. Niiden pitää kuitenkin toimia kunnolla 40 kilometriä, oli keli mikä hyvänsä.
"Se on järkevää. Jos on satsannut hyviin suksiin, ei kannata pilata nautintoa epäonnistuneella voitelulla", Lind sanoo ja latoo mallisuksen päälle puolenkymmentä eri voidepakettia.
"Pohjiin lyödään nämä kaikki ja kelistä riippuen vähän enemmänkin."
Luistelusukset on voideltu, ja Lind kaivaa pakistaan pitovoiteita. Nyt ollaan aiheessa, joka kiinnostaa Marja Tikkalaa vain periaatteen vuoksi. Viime talvena hiihdon uudelleen löytänyt Tikkala vaihtoi tyylin perinteisestä luisteluun, ja siinä myös aikoo pysyä.
Painavin syy oli juuri voitelu. Mielessä kummittelivat muistot pitovoiteiden kanssa värkkäämisestä ja aina lipsuvista suksista.
"Onhan pitovoitelukin näköjään helpottunut, kun on teippejä ja pikavoiteita. Silti..."
On luisteluhiihdossakin omat sudenkuoppansa. Ensimmäinen tulee vastaan kaupassa, sillä huonosti sopivalla suksiparilla nautinnoksi tarjoitetusta hiihtämisestä tulee kärsimystä. Voitelumestari Lind suosittelee, että luistelusuksia olisi hyvä olla kuntoilijallakin vähintään kaksi paria; vesikelille ja pakkaskelille omansa.
"Niin. Minulla on yksi pari, enkä ole ihan varma, mille kelille se on tarkoitettu. En osannut ostaessa niin tarkkaan kysellä, vaan luotin täysin myyjän ammattitaitoon", Tikkala sanoo.
"Näillä tämän talven nollakeleillä ne ovat ainakin luistaneet ihan hyvin."
Juttusarjassa Kalevan urheilutoimitus seuraa Marja Tikkalan valmistautumista Oulun Tervahiihtoon. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin 9.12.2007.