Kiinalaiset olisivat tuskin voineet löytää parempaa nimeä ensimmäiselle kansainväliselle mediataidenäyttelylleen, joka on parhaillaan avoinna Pekingissä.
Synthetic Times -otsikkoa voi lukea monella tavalla. Yhtäältä se viittaa tietysti tietokoneella tuotettuihin "synteettisiin" taideteoksiin. Toisaalta Kiinassa eletään juuri nyt todella synteettisiä aikoja. Komentokommunismin ja ryöstökapitalismin välimaastoon ollaan rakentamassa uutta Kiinaa, mikä todella näkyy Pekingin katukuvassa.
Wangfujing-ostoskadun juuri avautuneet tavaraparatiisit ovat prameampia kuin mikään mitä voi toivoa löytävänsä Los Angelesista.
Aivan niiden takana murskataan vanhoja hutong-asuinkortteleita, joiden nurkissa vielä asuu ihmisiä. Tilalle rakennetaan pilvenpiirtäjiä, sadoittain.
Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös mediataide, kuten Kiinan kansallinen taidemuseo NAMOC haluaa osoittaa. Sen suurnäyttely on osa Pekingin "kulttuurin olympialaisia", tapahtumasarjaa, jolla luodaan maaperää kaiken huipentumalle, elokuun olympiakisoille.
Kiinalainen taide poissa
Synthetic Times on toteutettu viimeisen päälle, korkeimpien kansainvälisten standardien mukaan. Tukijoiksi on saatu suuri joukko alan festivaaleja ja eri maiden kulttuuri-instituutteja.
Designista vastaa maineikas arkkitehti Lars Spuybroek/NOX, ja tukea on tarjonnut Parsons The New School for Design New Yorkista. Näyttävän luettelon on julkaissut amerikkalainen yliopistokustantamo the MIT Press.
Kiinan nykykulttuuri yrittää korostaa kansainvälisyyttään keinolla millä hyvänsä. Siitä kertoo jotain sekin, että NAMOC:n muissa näyttelysaleissa on esillä Gerhard Richterin maalaustaidetta sekä komea läpileikkaus saksalaisen maisemamaalauksen historiaa Saksan merkittävimpien taidemuseoiden kokoelmista.
Kiinalainen taide loistaa poissaolollaan.
Räväkkää ja näyttävää
New Yorkissa asuvan kiinalaisen kuraattorin Zhang Gan kokoama Synthetic Times kattaa museon koko ensimmäisen ja tärkeimmän kerroksen.
Sen kunnianhimoisena pyrkimyksenä on tarjota läpileikkaus niistä haasteista, joita uusi digitaalinen todellisuus tarjoaa perinteisille tavoille elää ja kokea. Näyttely korostaa katkosta, johon ihmisten on pakko sopeutua. Tämäkin sopii Kiinan nykytilanteeseen.
Mukana on nelisenkymmentä installaatiota, jotka edustavat hyvin laajaa erilaisten välineiden ja tekotapojen kirjoa. Mukana on robotiikkaa soveltavia teoksia, monia vuorovaikutteisia tilateoksia ja jopa tuoksuja välineenään käyttäviä töitä.
Yleissävy on räväkkä ja näyttävä pikemmin kuin meditatiivinen. Poliittiset ja yhteiskunnalliset kommentaarit loistavat poissaolollaan.
Mukana olevista kansainvälisistä eturivin mediataiteilijoista voisi mainita David Rokebyn, Stelarcin, Rafael Lozano-Hemmerin, eToyn, Luc Courchesnen sekä amerikkalaisen Chico MacMurtrien, jolta on mukana oudon kiehtova ilmanpaineella toimiva teos nimeltä Sixteen Birds.
Yleisöllä hauskaa
Tilaa on kuitenkin annettu myös nouseville kyvyille, joita mukana on eri puolilta maailmaa Brasiliasta Norjaan saakka. Norjalainen Verdenstheatret-ryhmä on tuonut paikalle vaikuttavan automaattisen mekaanisen teatterin nimeltä Fortellerorkesteret (Ennustusorkesteri). Kiinalaistaiteilijoita on mukana muutama, mutta näiden osuus on jokseenkin vaisu - ala tekee maassa vasta tuloaan.
Oli kiinnostava seurata kävijöiden reaktiota.
Yleisöä oli paljon, niin nuoria kuin vanhempia. Innostus näytti kuvastuvan useimpien kasvoilta - interaktiivisia teoksia kokeilivat hanakasti niin nuoret kuin vanhat, ja hauskaa tuntui riittävän.
Kiinan synteettinen aikakausi haluaa katsoa tulevaisuuteen ja ravistautua irti menneisyyden haamuista, vaikka sitten mediataiteen avulla.