Kolumni

Syn­ny­tys­tus­kia on, onneksi myös kä­ti­löi­tä

Uusi Oulu on selvitystilassa. Ei siksi, että homma olisi tyrskähtänyt nokilleen ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Ei nyt sentään.

Uusi Oulu on selvitystilassa. Ei siksi, että homma olisi tyrskähtänyt nokilleen ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Ei nyt sentään.

Nyt vain yksinkertaisesti on menossa vaihe, joka teettää selvitystä selvityksen perään. Jotta viiden kunnan toiminnat saadaan pelaamaan yhteen, pitää tietää mitä käsissä on.

Ja onhan sitä vaikka mitä. Viisi erilaista tapaa, systeemiä ja periaatetta melkein mistä asiasta vaan. Tätä selvitetään tänä vuonna lähes kolmella miljoonalla eurolla.

Onhan sepaljon rahaa.

Paha silti mennä sanomaan, että selvityksiä tehdään turhaan tai liian paljon. Jotain kättä pidempää asukkaiden kannalta tasapuolisen, hyvin toimivan uuden koneiston rakentamisessa tarvitaan.

Jo pelkästään kuntalaisten saamissa etuuksissa on suuria eroja.

Hyvä esimerkki on lasten kotihoidon kuntalisä.

Oulunsalossa sitä maksetaan 80 euroa kuukaudessa kunnes perheen nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Kiimingissäkin tuki on 80 euroa, mutta sitä saa yhdestä alle kaksivuotiaasta.

Haukipudas ei maksa kuntalisää ollenkaan. Yli-Iissä ja Oulussa tuki on 110 euroa ja sitä maksetaan alle 18 kuukauden ikäisistä lapsista.

Tästä mitä moninaisimpien asioiden, perusteiden ja käytäntöjen sekamelskasta pitäisi sitten löytää yhtenäinen linja, oikeus ja kohtuus.

Eikä tässävielä kaikki. Uuden kunnan selkärankakin menee uusiksi. Johtamismallista pitäisi tehdä ratkaisu toukokuun loppuun mennessä.

Perustana ovat yhdistymissopimukseen kirjoitetut maagiset sanat "sopimusohjaus" ja "monituottajuus".

Ei ihme, jos näistä päästiin liitosneuvotteluissa yhteisymmärrykseen, koska varsinkin käsite sopimusohjaus on pyöreä kuin pingispallo.

Jotkut tulkitsevat sen tarkoittavan tilaaja-tuottaja-mallia, jossa tilaaja ja tuottaja on erotettu selkeästi toisistaan.

Näin helppoa se ei ole ainakaan kuntaliiton lakiasiain johtajan Arto Sulosen mukaan. Käsitettä ei näet ole lainsäädännössä lainkaan määritelty.

Sulosen näkemys on, että se on yksinkertaisesti sopimusten kautta hallinnoimista. Ja mitä kaikkea se taas on, sen saa jokainen kunta pohtia itse tykönään.

Niinpä uudenOulun valmisteluryhmissäkin piirrellään nyt kynä savuten erilaisia organisaatiohäkkyröitä.

Päällimmäisenä on ollut malli toiminnan ja palvelujen puristamisesta neljään pääprosessiin, mikä laajentaisi nykyistä Oulussa käytössä olevaa tilaaja-tuottaja-mallia.

Oulun luottamusmiespuoli ei tunnu olevan tähän ratkaisuun kovin ihastunut. Sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyinen malli on hiertänyt. Järjestelmä on koettu kankeaksi ja hierarkiseksi, elämälle vieraaksi.

Toki on myönnetty, että systeemi kehittyy kaiken aikaa. Viimeksi oppia on saatu soten tämän vuoden budjetin harvinaisen hankalasta jumppaamisesta.

Uuden Oulun johtamisjärjestelmää pohtivan toimikunnan varapuheenjohtaja Heikki Keränen (sd.) kuvasi blogissaan, kuinka uudelle Oululle tehdään nyt "käyttöjärjestelmää".

Keränen kaipasi ulkopuolelta tulevaa "Elopia", joka sanoisi lopussa, että tähän organisaatioon on kymmenen vuotta sitten puuhevosen sisällä salakuljetettu vieras virus. "Sen toinen nimi on markkinavoima ja sovellutus sopimusohjaus."

Tietenkinuuden Oulun synnytystuskissa pyörivät seassa vielä tavalliset kuntalaisetkin.

En kirjoittanut jaloissa, vaikka vähältä piti.

Kuntalaisina he voivat olla monessa roolissa: työntekijöinä, asukkaina, palvelujen käyttäjinä, päättäjinäkin.

Hämmennystä helpottaakseen voi käydä asukastilaisuuksissa. Parhaillaankin niitä pyörii kahdessa sarjassa limittäin ja lomittain. Toivottavasti kiinnostusta riittää.