Plan International-kehitysyhteistyöjärjestön tiistaina julkaisemaan raporttiin sisältynyt synnytyskuolemavertailu antaa väärän kuvan Suomen tilanteesta. Suomi sijoittui vertailussa huomattavasti alle ykkösenä olevan Ruotsin, vaikka todellisuudessa riski kuolla synnytykseen on maissa samansuuruinen. Stakesin kehittämispäällikön Mika Gisslerin mukaan kyse on tilastoharhasta.
Plan sai riskiluvut amerikkalaisen Save The Children-järjestön raportista. Viime vuotta kuvaavan taulukon mukaan riski kuolla synnytykseen on pienin Ruotsissa, jossa kuolee yksi nainen 29 800 synnyttäjästä. Kuudentena oli Suomi, jossa suhdeluku oli raportissa 1 /8200. Lukema on herättänyt ihmetystä muun muassa Tilastokeskuksessa ja äitiyshuollon ammattilaisissa.
"Kyse on tilastoharhasta. Jos tälle luvulle antaa kovin suuren painon, Suomen äitiyshuolto joutuu outoon valoon", Gissler sanoo.
Hän ei törmää ensimmäistä kertaa tilastoharhaan juuri äitiyskuolemissa. "Niistä saa aikaan monenlaisia tilastoja. Olemme tutkineet raskauden ja synnytyksen aikaisia kuolemia Suomessa paljon. Voimme vertailussa sijoittua todellista tilannetta huonommin siksi, koska kaikissa maissa ei kuolemista raportoida yhtä tarkasti."
Suomessa ja Ruotsissa ei ole eroa synnytyskuolleisuudessa. "Eroa on siinä, että meillä tilastot ovat täydellisempiä."
Suomessa kuolee keskimäärin 2--3 naista vuosittain synnytykseen. Muissakin pohjoismaisessa se on yhtä harvinainen asia. "Tapausten määrä on niin vähäinen, että vertailu ei ole mielekästä. Tilastoilla tehdään hallaa, koska niitä ei osata tulkita oikein.
"Yhden vuoden tietojen perusteella tehtävä arvio antaa myös väärää tietoa. Esimerkiksi Suomesta oli Maailman terveysjärjestön WHO:n raportissa poikkeuksellinen vuosi, jolloin kuolintapauksia oli seitsemän. Seuraavana vuonna niitä oli yksi.
Suomessa ennustettiin kymmenkunta vuotta sitten, että äitiyskuolemien määrä alkaisi hieman kasvaa. Arvio perustui muun muassa synnyttäjien iän nousuun ja keinotekoisesti aikaansaatujen raskauksien lisääntymisen. Arvio ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa ja kuolintapausten määrä on yhtä pieni kuin 90-luvulla.