Harvoin ovat suomalaisen politiikan teemat muuttuneet niin nopeasti kuin menneenä syksynä. Talouskriisi voi tuoda yllätyksiä myös ensi vuoteen.
Katsaus viime kesän lopussa esitettyihin arvioihin politiikan tulevasta syksystä on kiinnostavaa luettavaa. Mistä oli määrä puhua ja kamppailla? Kuntarakenteesta ja kunnallisvaaleista. Turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Jutta Urpilaisen pärjäämisestä. Kalliista polttoaineista. Valtion talousarvion sisällöstä.
Noista kaikista puhuttiinkin, mutta niiden rinnalle ja ohi nousi kaksi odottamatonta teemaa: Kauhajoki ja maailmanlaajuinen talouskriisi. Selväksi tuli se, ettei yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko ole kiinni vain siitä, mihin suomalaiset poliitikot tai viestimet sitä vievät.
Talouskriisin aiheuttaman uhkan koko pääsi yllättämään päättäjät meilläkin. Jälkeenpäin katsottuna opposition alkusyksystä esittämät arviot talousnäkymistä osuivat paremmin kohdalleen kuin hallituksen julki tuomat. Oppositiokaan ei pystynyt ennakoimaan niin synkkää näkymää kuin missä nyt ollaan.
Poliitikkojen puolustukseksi voi sanoa, että pitkin syksyä huteja löivät kaikki suhdanne-ennustajat. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ennakoi viime syyskuun lopussa ensi vuodelle 1,8 prosentin kasvulukemaa. Ensimmäinen arvio miinusmerkkisestä vuodesta kuultiin vasta kaksi viikkoa sitten.
Vanhojen lausuntojen tai ennustevirheiden kaivelusta pitää nyt kuitenkin päästä toteuttamaan niitä ratkaisuja, joiden avulla Suomi selviää edessä olevissa uhkista mahdollisimman pienin vaurioin. Kotimaista kysyntää ylläpitävät ensi vuoden veronalennukset tulevat nyt enemmän kuin tarpeeseen. Muistakin elvytystoimista, kuten rakentamisen vauhdittamisesta, on päätöksiä.
Silti lisätoimia tarvitaan. Yksi polttavimmista kysymyksistä myös meillä on yritysten rahoituksen turvaaminen.
Kotimaan politiikassa syksy ravisteli entisiä asetelmia. Kunnallisvaaleissa perussuomalaiset nousivat kooltaan vakavaksi otettavaksi poliittiseksi toimijaksi. Sosiaalidemokraatit kärsivät tappion, mutta Jutta Urpilaisella on vielä armonaikaa näyttöjen antamiseen.
Kokoomus liitelee muun muassa ministeriensä Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin myönteisen julkisuuden ansiosta edelleen nosteessa myös mielipidemittauksessa. Tuorein lukema on 24,1. Se jättää demarit kolmen ja keskustan jo lähes neljän prosenttiyksikön päähän.
Sitä mukaa kun keskustan kannatus on valunut kohti 20 prosenttia, on puolueessa kiihtynyt keskustelu puheenjohtaja-pääministeri Matti Vanhasen asemasta. Myös kansalaisten tyytyväisyys Vanhaseen on alempana kuin kertaakaan ennen tämän pääministerikaudella. Kuvaavaa keskustan tilalle on, että sen sisällä vaaditaan profiilin nostoa myös eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Timo Kallilta, joka vaatii profiilin nostoa Vanhaselta.
Keskustan suosion kohdalla kannattaa muistaa, että sitä on syönyt Soinin puolueen nousu. Jos sen suosio elää samanlaisessa heiluriliikkeessä kuin aikanaan SMP:n, edessä on muutaman vuoden päästä alamäki ja keskustan kannatuslukemien korjaantuminen. Varmaa tämä ei toki ole.
Suomelle talouskriisi on suuri uhka, mutta Vanhaselle se voi olla myös mahdollisuus. Britanniassa harmaaksi nahjukseksi haukuttu pääministeri Gordon Brown on pontevina pidetyillä otteillaan pystynyt olennaisesti nostamaan omaa ja puolueensa suosiota. Mikään ei estä saman tapahtumista Vanhaselle. Tarvitaan kuitenkin niitä pontevina pidettyjä otteita.