Kuka on kuullut Alli Ohenojasta ja Olavi Rauhalasta ja heidän kohtalotovereistaan, kun kansakunta on väitellyt viime viikkoina kiivaasti Pallaksen kohtaloista? Eli uuden hotellin rakentamisesta kansallispuistoon, kun ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) ja matkailuyrittäjä Pertti Yliniemen mukaan vanha ei ole enää oikein iskussa?
Ei kukaan muu kuin paikallinen väki. Se taas on joutunut perinteisesti katselemaan, kun niin sanottu yleinen etu ja muiden tarpeet ovat hyökyneet heidän ylitseen tsunamin lailla.
Joku voi sanoa, ettei Ohenojan, Rauhalan ja eräiden muiden asia kuulu lainkaan meneillään olevaan kähinään. Kuuluu se. Siinä missä ympäristöministeriö on nyt viimeisen päälle parantamassa yhden yrityksen toimintaedellytyksiä kansallispuistossa, samassa puistossa yksityiset on pantu kovan eteen. Ellei muu tehoa, miespolvien ajan yksityisessä omistuksessa ollut maa pakkolunastetaan valtiolle. Sinänsä menettely on lain mukainen ja Ohenojan, Rauhalan ja kumppanit maa-alueet ovat häviävän pieniä plänttejä suuressa puistossa. Heille ne ovat tärkeitä, mutta puistosuunnitelmassa he pienine maaomistuksineen ovat häiritseviä ja eliminoitavia tekijöitä, vaikka he sukukuntineen ovat olleet niissä maisemissa jo monta miespolvea ennen puistoa.
Pieneltä yrittäjältä viedään perintömaa
Alli Ohenoja asuu Torassiepissä, joka on vanha kylä Pallastunturin vieressä. Ohenojan Lapinkartano, entinen Torassiepin kestikievari, palvelee matkailijoita jo seitsemännessä polvessa. Tilalla on 14 rakennusta. Tallella ovat kaikki tarve-esineet tilan perustamisesta eli vuodesta 1874 saakka. Lapinkartanon tila on saanut metsäsertifikaatin, joka ohjaa metsän käyttöä kestävän kehityksen pohjalta.
Kuten Lapland Hotels Oy:llä, myös Alli Ohenojalla on matkailupalveluyrityksensä käytössä osa puistossa olevasta runsaan 13 hehtaarin maa-alueesta. Puron varrella olevalle palstalle on rakennettu kota 1988 ja sauna kolme vuotta myöhemmin. Käyttäjinä ovat erityisesti leirikoululaiset. Tila on ollut suvulla 90 vuotta ennen puiston perustamista. "Se on ostettu valtiolta perinnöksi. Aina on ollut vahva tunne, että se kuuluu meille, kun kerran valtiolta on ostettu. Nyt on ollut kuitenkin monta vuotta pelko, että herrat tulee ja ottaa sen pois. Taistelematta en kuitenkaan luovu."
Olavi Rauhalan edustamalla perikunnalla on kansallispuistossa 285 hehtaarin yhtenäinen palsta. Tilansa suku on omistanut 1600-luvulta lähtien. "Maan vaihtotarjoukset ovat olleet sitä luokkaa, että emme voi myydä. Vaihdossa on tarjottu sellaistakin palstaa, mikä on hakkuukiellossa", Rauhala kertoo. Perikunta on valittanut pakkosaumasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Kauppojakin on silti tehty, Rauhalan kylässäkin kolme.
Tarunomainen luonto mielenmaisemassa
Päivän Pallas-keskustelu elää kuitenkin aivan toisella tasolla kuin paikallisten ihmisten arkimaailmassa. Taustana on Pallaksen asema suomalaisen tunturimatkailun synnyinsijana ja kehtona. Pallas on kuin romanttinen unikuva siitä, millainen on oikea tunturien maa: tiiviissä paketissa monta pyöreälakista kaljupäähuippua, keroa. Niiden välimaastoissa on kuruja kulkureitteinä aina tarinoiden seuraavaan maailmaan.
Suunnitelma uuden hotellin rakentamisesta kansallispuistoon, kansakunnan yhteiseen idylliin, onkin päästänyt valloilleen ennen näkemättömän vastalauseiden vuon. Valmistelua on syytetty salailusta ja sankoin joukoin on ihmetelty ympäristöministeriön nopeannapakkaa toimintaa rakentamisen mahdollistamiseksi. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ilmoitti myönteisen kantansa ja matkusti vasta sen jälkeen Pallakselle tutustumaan tilanteeseen ja "tyynnyttelemään tunteita". Lakiesitystä hän lupailee eduskunnan käsittelyyn syksyllä.
Kerta ei ole ensimmäinen, jolloin Pallas on siivittänyt ministerin nivelet nopsaan lentoon. Hannes Manninen (kesk.) hoiti kuntaministerinä 2003 Pallaksen ja koko Kittilän puolella olleen kansallispuiston osan Muonioon niin vauhdikkaasti, että henkeään jäivät haukkomaan niin Kittilän kunta kuin Raattaman ja Rauhalan kylätkin. Huomioon ei ennätetty ottaa, että niiden asukkaat menettivät oikeutensa metsästää kansallispuistossa, koska se siirrettiin kokonaisuudessaan naapurikunnan puolelle.
Vasta kaksi vuotta myöhemmin valtioneuvosto sai värkätyksi vielä uudennihkeän puistolain muuttamisesta esityksen, millä vanhat oikeudet palautettiin.
Alueliitosta Kittilästä Muonioon esitti muodollisesti Muonion kunta Pallaksen hotellin omistavan Pertti Yliniemen toivomuksesta. Nyt vireillä oleva lainmuutos koskee samaa hotellia. Yliniemi korostaa prosessissa ministeriön roolia, mutta hän on saanut ollut mukana valmistelutyössä.
Muonion kunta on teettänyt kolme selvitystä Pallaksen kehityskuvioista. Konsultit tulivat tulokseen, "ettei kukaan" kannattanut hotellin purkamista tai jättämistä nykyiselleen. Ainoaksi kannattavaksi vaihtoehdoksi nostettiin uudisrakentaminen. Nettikeskustelussa ulkonäöltään lähinnä rähjäromantiikkaa edustava rakennus nähdään hyvinkin soveltuvan Pallaksen ei kiihkeään-menoon.
Paikallinen irtiotto luonnonsuojeluliitosta
Luonnonsuojelujärjestöt ovat yksiviivaisesti tuominneet hotellikaavailut. Suomen luonnonsuojeluliitossa nähtiin kuitenkin poikkeuksellinen episodi, kun muoniolainen Markku Kuortti ei vastustanutkaan uuden hotellin rakentamista. Kuortti on luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston ja Muonion luonto-yhdistyksen puheenjohtaja. Kuortin mukaan Pallas-liikkeessä on ollut osin harhaanjohtavia tietoja ja myös nykyistä hotelli Pallasta on romantisoitu.
"Lakimuutos koskee aluetta, jonka jokaista neliömetriä on jyrätty pillarilla", Kuortti perustelee. Vaikka viimeiset voimansa hän sanoo panevansa kansallispuistojen suojelemiseen. "Homeisten hotellihuoneiden ja sorakentän suojelijaksi minusta ei ole."
Rovaniemeläinen Heikki Annanpalo oli Lapin rakennuspiirin johtaja aikana, jolloin kansallispuistoihin rakennettiin luontokeskuksia. Hän kuuluu niihin, joiden mielestä Pallaksen hotelli on "suurin piirtein nykyisessä mittakaavassa" taloudellisesti järkevä ja toimiva yksikkö yrittäjälle, joka voi siihen keskittyä. "Mutta kun se on tuollaisen konsernin osana, eihän omistaja kykene yhden tämmöisen yksikön edellytyksiä erikseen miettiä, mistä sen kysyntä kumpuaa ja tulos syntyy."
"Tässä tapauksessa on erittäin ikävää, että tällaista kansallisomaisuutta ollaan suuressa mitassa antamassa yhden yrittäjän monopoliksi ja ikävintä se, että sitä on ajamassa ministeri", Annanpalo pahoittelee.
Kyrön paliskunnan poromiehet Raattamasta eivät hyvällä katso alati paisuvien matkailijamäärien leviämistä laitumille. Raattamalaiset myös pelkäävät, että heiltä kielletään talvinen kulku yli tunturin naapurikylään Kerässieppiin. Se tietäisi kymmenien kilometrien kiertotietä maanteitse. "Mutta koska meitä paikallisia olisi kuultu", Raattamassa tuskaillaan.