Yhdysvaltain vaalivuosi on sisältänyt monenlaista sydämentykytystä politiikkaa innokkaimmin seuraaville puolueaktiiveille niin demokraattien kuin republikaanien riveissä.
Yksi innokkaimmista on pesunkestävä demokraatti Claude Taylor, joka sai poliittisesti tärkeimmän tulikasteensa toimiessaan vuoden 1992 presidentinvaaleissa vaalit lopulta voittaneen Bill Clintonin kolmanneksi korkeimpana kampanjapäällikkönä silloisessa kotiosavaltiossaan Kaliforniassa.
Voitettuaan vaalit Clinton palkitsi Taylorin nimittämällä tämän johtamaan Valkoisen talon vapaaehtoistyöntekijöiden toimintaa.
"Vastasin vapaaehtoistyöntekijöistä, en onnekseni Valkoisen talon harjoittelijoista", Taylor hymähtää viitaten harjoittelijan paikalta maailmanmaineeseen nousseeseen Monica Lewinskyyn.
Jo ennen Clintonin virkakauden loppua Taylor kuitenkin päätti vaihtaa alaa kokonaan. Työpaikka vaihtui Valkoisesta talosta omaksi valokuvagalleriaksi, jota Taylor edelleen pitää pääkaupunki Washingtonin Connecticut Avenuelle.
Kiinnostus politiikkaan ei ole kuitenkaan laantunut, ja vanhana kampanjapäällikkönä Taylor on seurannut myös tämän vuoden vaaleja alusta asti poikkeuksellisen tarkasti.
"Kuuluin ensin John Edwardsin tukijoihin, koska hänellä oli mielestäni tärkeitä ajatuksia siitä, miten köyhien ja keskiluokan George W. Bushin kaudella tapahtunut köyhtyminen pitäisi Yhdysvalloissa pysäyttää."
Edwardsin jäätyä demokraattien ehdokaskisassa kolmanneksi Taylor valitsi jäljelle jääneistä kahdesta ehdokkaasta suosikikseen Barack Obaman, ei Hillary Clintonia.
"Hillary Clintonissa on piirteitä, joita vierastin jo silloin kun tein töitä Valkoisessa talossa. Muutenkin Valkoisessa talossa oli Clintonien aikaan töissä kolmenlaisia ihmisiä: Billlin väkeä, Hillaryn väkeä ja varapresidentti Al Goren väkeä. Itse kuuluin Billin väkeen", Taylor selittää.
Itseään peruspessimistiksi luonnehtiva Taylor oli Barack Obaman voitonmahdollisuuksien suhteen vielä syyskuun alussa varsin synkkä. Muiden valkoisten amerikkalaisäänestäjien rotuennakkoluulot saivat Taylorin pelkäämään, että Obaman kannatus jäisi vaalipäivänä mielipidemittauksien osoittamaa pienemmäksi.
Myös Sarah Palinin riskivalinta varapresidenttiehdokkaaksi näytti tuolloin hetkeksi nostavan republikaani John McCainin kannatusta erityisesti tämän konservatiivisimpien puoluetovereiden joukossa.
Syksyn mittaan Taylor on kuitenkin muuttunut päivä päivältä toiveikkaammaksi, kun rahoituskriisi ja McCainin horjahtelu siihen vastaamisessa ovat syöneet republikaaniehdokkaan kannatusta ja Obama on vetäissyt tähän entistä isomman etumatkan.
Entinen pessimisti onkin viime päivinä myynyt galleriassaan valokuviensa ohella itse painamiaan t-paitoja, joissa Obama julistetaan jo presidentiksi ja jotka kantavat Obaman virkaanastujaisten päivämäärää tammikuussa.
"Olen tutkinut vaalikarttaa ja tullut siihen tulokseen, että McCain ei yksinkertaisesti voi saada kokoon voittoon tarvittavia 270 valitsijamiestä."
"Itse veikkaan, että Obama tulee keräämään 310-330 valitsijamiestä, eli hänen voitostaan tulee huomattavasti suurempi kuin kummastakaan George W. Bushin vaalivoitosta", Taylor laskee.
Jo painamiaan "Presidentti Obama"-paitojaan Taylor ei myöskään pidä varsinaisena riskinä.
"Toki loput niistä on vaikea myydä, jos Obama häviäisi, mutta olen myynyt niitä jo tähän mennessä niin monta, että olen päässyt rahallisesti omilleni."