Slobodan Milosevicin kuoleman vuoksi Haagin sota-rikostuomioistuimella on yhä kovemmat paineet saada Ratko Mladic ja Radovan Karadzic tuomiolle.
Jugoslavian entisen presidentin Slobodan Milosevicin elämä päättyi dramaattisesti Haagin sotarikostuomioistuimen sellin yksinäisyydessä. Vaikka kuolinsyy oli ilmeisesti sydänkohtaus, tiedot erikoisista lääkejäämistä antavat halukkaille Serbiassa mahdollisuuden kehittää salajuonisyytöksiä ja yrittää lännen vastaisten mielialojen nostatusta.
On kuitenkin kyseenalaista, kuinka laajan tuen sellainen voi saada. Milosevic ei enää vuosiin ollut se kansallissankari, joka 1987 lupasi Kosovo Poljessa albaanien kanssa alakynteen joutuneille serbeille: "Teitä ei enää lyödä." Taitavasti lietsottu kansallismielisyys kannatteli Milosevicia vuosia mutta vei Jugoslavian sotaan.
Vaikka sota tiesi yhteensä satojentuhansien bosnialaisten, kroaattien ja albaanien surmaa, sen uhreja olivat myös serbit itse. Sotimisen päätyttyä Jugoslavia oli hajonnut, Serbia käytännössä menettänyt "pyhät maansa" Kosovossa, ja maan talous oli raunioina. Lopulta Milosevic syrjäytettiin syksyllä 2000 ja vietiin seuraavana keväänä Haagiin vastaamaan sotarikossyytteisiin.
Entisen presidentin tappiosta tuli lähes täydellinen. Nöyryytyksen olisi huipentanut tuomion kuuleminen Haagin sotarikostuomioistuimessa. Sen Milosevic vältti kuolemansa ansiosta.
Milosevicin arvostusta hänen kotimaassaan on nyt mitattu parin päivän ajan. On rohkaisevaa, ettei ainakaan toistaiseksi entisen presidentin kuolema ole sytyttänyt maassa taaksepäin katsovaa kansallistunteen hyökyä.
Menneenä viikonloppuna paljon suuremmat joukot surivat Belgradissa kolme vuotta sitten salamurhaajaan luotiin kuollutta pääministeri Zoran Djindjicia, Milosevicin kaatumiseen ratkaisevasti vaikuttanutta toista serbipoliitikkoa. Milosevic ei saa valtiollisia hautajaisia. Sekin todistaa Serbian nykyjohdon halusta tehdä historiallinen pesäero neljään sotaan syylliseksi sanotun poliitikon tekoihin.
Milosevicin kuolinsyyn ympärillä kuullaan epäilemättä monia väitteitä ja vaatimuksia. Vaikka Milosevic olisi tarkoituksellisesti syönyt vääränlaisia lääkkeitä päästääkseen Moskovaan hoitoon - niin kuin kuolinsyytä tutkinut hollantilaislääkäri arvioi -, oli tuomioistuimelta todellinen munaus antaa Milosevicille sellaiseen edes mahdollisuus. Kun vain joitakin päiviä aikaisemmin Haagin sellissä kuoli oman kätensä kautta Kroatian serbi Milan Babic, ei ole ihme, että sotarikostribunaalia on Serbiassa jo ehditty kutsua "kuoleman linnakkeeksi".
Haagin tuomioistuimen maineen heikkeneminen on kielteinen asia siksikin, että Milosevicin ohella Jugoslavian kaksi suurinta sotarikosepäiltyä, Ratko Mladic ja Radovan Karadzic, ovat edelleen vapaalla jalalla Serbia-Montenegrossa tai Bosnian serbialueella. Oikeudella on nyt entistä suuremmat paineet saada heidät tai edes jompikumpi tuomituksi. Kansan tuki heidän luovuttamiselle ei kuitenkaan Serbiassa ole nyt ainakaan nousussa.
Erikoista on se, että myös Venäjä näyttää käyttävän Milosevicin kuolemaa politiikkansa pelivälineenä. Ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi maansa kyseenalaistavan Milosevicin kuolinsyyhyn liittyvät selitykset. Ulkoministeri paljasti itse saman tien, mistä on kysymys. "Tilanteessa, jossa meihin ei luotettu, meillä on myös oikeus olla luottamatta." Venäjä siis yksinkertaisesti loukkaantui siitä, ettei Milosevic saanut lähteä Venäjälle hoitoon, vaikka se oli luvannut palauttaa hänet Haagiin.