Hollannin yhteiskuntarauha on järkkynyt. Kyseessä on varoitusmerkki koko Euroopalle siitä, mihin epäonnistunut siirtolaispolitiikka voi johtaa.
Vapaamielisenä ja rentona tunnettu Hollanti on äkkiä joutunut keskelle vihan ja pelon tunteita. Elokuvaohjaaja Theo van Goghin murha Amsterdamin kadulla sai leimahtamaan väkivallan ja tuhotöiden kierteen, joka on kohdistunut niin kirkkoihin, moskeijoihin kuin islamilaisiin kouluihin. Haagissa poliiseja heitettiin käsikranaatilla, mitä seurasi iso terroristien etsintäoperaatio keskellä EU-puheenjohtajamaan pääkaupunkia.
Näistä uutisista ei tunnista Hollantia sellaisena kuin se on totuttu tuntemaan. Myös maan kansalaiset ovat järkyttyneitä: kuinka tällainen kehitys on mahdollista?
Hollannin ovet ovat pitkään olleet auki. Entiseen siirtomaavaltaan on muuttanut väkeä, jonka tausta löytyy vanhoista alusmaista tai mistä tahansa maapallon kolkalta. Maan suuret kaupungit ovat muuttuneet monikansallisiksi sulatusuuneiksi, samaan aikaan kun maaseutu ja pikkukaupungit ovat säilyttäneet enemmän perinteistä hollantilaista elämänmenoa.
Samantapaista kehitys on ollut monissa muissakin läntisen Euroopan maissa. Suurin osa siirtolaisista on sopeutunut ja löytänyt lopulta paikkansa uudessa asuinmaassa, mutta pinnan alla tapahtuu muutakin. Juuri Hollannissa ovat eräät uuden Euroopan kauhukuvista alkaneet toteutua.
Esimakua nähtiin kaksi vuotta sitten, kun rotterdamilainen oikeistopopulisti Pim Fortuyn oli johtamassa uutta puoluettaan suurvoittoon muukalaisvastaisella politiikalla. Puolue voittikin vaalit, mutta Fortuyn ei sitä nähnyt - hänet murhattiin sitä ennen.
Tämä ennennäkemätön poliittinen murha järkytti hollantilaisia, mutta yhteiskunnan uudet ongelmat pysyivät. Ne liittyvät etenkin maan muslimivähemmistön, jonka määrä on lisääntynyt nopeasti. Heitä on jo yli viisi prosenttia väestöstä, mutta sopeutuminen hollantilaiseen yhteiskuntaan ja sen arvoihin on käynyt hitaasti. Kuten monessa muussakin Länsi-Euroopan maassa useat siirtolaislähiöt ovat muuttuneet alueiksi täynnä työttömyyttä, vieraantumista ja syrjäytymistä. Hyppäys vaikkapa marokkolaisen maaseudun elämänmenosta Euroopan kaupunkien laidoille on usein liian pitkä.
Monet nuoret kokevat pahaa identiteettikriisiä, kun omien vanhempien ja ympäröivän yhteiskunnan arvot ovat aivan ristiriitaiset. Näissä oloissa radikaali islamilainen liike on löytänyt uuden kasvualustan keskellä Eurooppaa tarjoten vastauksia ja selkeyttä, mutta myös vihaa. Ympäröivään yhteiskuntaan ei enää yritetäkään sopeutua, vaan pahimmillaan sitä vastaan lietsotaan taistelua. Tämä on yksi väylä terrorismin syntyyn.
Nämäyhä pienet ääriliikkeet leimaavat suhtautumista kaikkiin muslimeihin, kuten Hollannissa on käynyt. Theo van Goghin murhan taustalla oli, että hän on teoksissaan arvostellut kärkevästi eräitä islamin piirteitä. Useimmat maan muslimijärjestöt tuomitsivat verityön jyrkästi, mutta vahinko oli jo tapahtunut, ja pian kouluja, moskeijoita ja kirkkoja oli liekeissä.
Hollannissa ja koko Euroopassa ollaan kriittisellä kynnyksellä. Siirtolaisuus- ja maahanmuuttopolitiikan haasteilta ei pidä sulkea silmiä, mutta kasvavan rasismin vaara olisi kyettävä torjumaan. Pienet väkivaltaan valmiit ääriliikkeet voivat saada suunnatonta vahinkoa aikaan, jos niiden vuoksi väestöryhmät alkavat suhtautua toisiinsa entistäkin epäilevämmin. Hollannin tapahtumasarja on varoitus koko Euroopalle, ja siitä olisi osattava oppia.