Haloo! Keitä muita Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneita tässä kapakassa on kuin minä? Juovuspäissäisen F.E. Sillanpään tiedetään karjaisseen tuollaisen kysymyksen juhliessaan saamaansa maailman tunnetuinta palkintoa Helsingissä 1939.
Ei ollut muita. Eikä ole ollut sen jälkeenkään, vaikka Suomessa kirjoitetaan maailman hyvintä kotimaista kirjallisuutta. Taso on pysynyt korkeana, poljento parantunut, tyylisuunnat tehneet pesää. Nobel se vain tuntuu meikäläistä kerrontaa kiertävän.
Onneksi maassamme jaetaan satoja omia kirjallisuuspalkintoja. Mutta se ei riitä. Vuosittain Suomessa voitaisiin jakaa lisää satoja kirjallisuuspalkintoja. Ne tunnetusti lisäävät median ja yleisön kiinnostusta.
Synkän proosan valioille voitaisiin myöntää kolme vuotuista palkintoa. Kansallisesta mielenlaadusta johtuen sarja on mahdottoman laaja ja laadukas. Niinpä palkinnot on jaoteltu tarkasti:
Tuotantoa palkitaan 1) Parhaasta marraskuisen räntäsateen märkyyden kuvauksesta, 2) Osuvimmasta naapurin isännän näkökulman käytöstä kertomuksessa, jossa läpikäydään äidin ja tyttären yhteen kietoutunutta suhdetta lappilaisessa kyläyhteisössä, 3) Hienosyisimmästä "menen kohti veden syvää kaikesta luopuneena" -kerronnasta.
Sarjan kunniamaininnat myönnetään tunnelmallisimmalle hotellihuoneen kohotapettien kuvaukselle sekä kohtaukselle, jossa päähenkilö kiertää hiljaista kotiaan ja huomaa ahdistuvansa keittiöön päästyään.
Suomalainen älymystö lukee mielellään lähellään olevista henkistyneistä asioista. Näille teoksille on kolme sarjaa.
Ensimmäisessä sarjassa annetaan "Olen niin klingemäisesti helsinkiläistynyt etten muista, miten koneella lypsetään" -palkinto. Toisessa sarjassa myönnetään "Halusin lapsen, mutta raskaana en enää tiedä miten suhtautua tähän kaikkeen" -palkinto.
Kolmas sarja on rankin, sillä se on jaettu kahtia. Palkinnon voittaa joko kipeimmin esitetty trauma teatterikoulun Turkka-vuosilta tai kuulain kertomus nelikymppisten itseään etsivien ja -hukkaavien kuvaamataidonopettajien kesäseminaarista.
Jokainen päivä suomalaisen kirjallisuuden päivä olkohon.
petri.laukka@kaleva.fi