Oulu Sinfonia kapellimestarinaan Dmitri Slobodeniouk. solistina Erkki Palola, viulu. Madetojan salissa Oulussa 24.11 .
Olisiko sateinen ilta saanut aikaan pienoisia starttivaikeuksia Franz Lisztin sinfonisen runon alkuun. Hetken haparoituaan koneisto lähti kuitenkin tasaisen varmasti rullaamaan.
Jouset keräsivät vaskien fanfaarin alla vielä energiaa illan koitoksiin, mutta leveänä laulava sellojen sektiosoolo sai padot aukeamaan. Melodia keinahteli leppoisasti suvantopaikoissa, kiihkeytyen välillä romanttiseen tunnekuohuun. Soitanta oli pääsääntöisesti kiitettävän täsmällistä, pizzicatot yhdessä ja repliikkien vuorottelu soitinryhmältä toiselle saumatonta.
Kapellimestari Dmitri Slobodeniouk piti teoksen tyylikkäästi kasassa ja toi sointiväreillä leikitellen esiin teoksen elämänmakuisen verevyyden. Viihteellinen tunnelmapala sai hänen käsissään rempseän lopun, joka reippaasti ja arkailematta soitettuna olikin hauska omassa pöyhkeässä mahtipontisuudessaan.
Viulu liversiErkki Palolan käsissä kuulaana, juoksutukset olivat hallittuja ja kepeän virtuoosisia, kappale selkeän jäsentynyt. Palolan lämmin vibrato toi teokseen lyyristä hehkua, menettämättä silti keveää raikkauttaan.
Soitto oli äärimmäisen luontevaa, viulu kuin orgaaninen osa soittajaansa. Viimeinen osa ei lähtenyt orkesterin kanssa ihan yksissä tuumin vauhtiin, mutta kapellimestarin parin sähäkämmän iskun jälkeen joukkue oli taas ruodussa.
Carl Nielsenin neljäs sinfonia tavoitti värikkäänä virtaavan elinvoimansa heti lähtökuopissa. Slobodeniouk oli piiskannut orkesterinsa huippukuntoon. Viulistit saivat mitellä otelautaansa vauhdilla päästä päähän ja kimuranttien juoksutusten vastapainona tarjoiltiin intensiivistä tunteenpaloa.
Trumpettien kirkkaina hehkuvat fanfaarit toivat loistokkuutta vaskien muhkeaan sointiin. Myös puupuhallinpuolella tarjoiltiin ensiluokkaisia yksilösuorituksia. Patarumpujen mittelö oli kiehtovaa seurattavaa, eikä yleisö turhaan osoittanut näille kaksintaistelijoille erityistä suosiotaan.
Slobodeniouk teki kautta linjan hyvää työtä. Hänen johtamistyylinsä oli energinen ja selkeän täsmällinen, mutta tulkinnoissaan ilmeikäs. Yhteys orkesteriin vaikutti toimivan molemmin puolin saumattomasti.