Oulu Suomalaisten eniten rakastamiin joululauluihin kuuluvan Sylvian joululaulun syntymästä tulee tänään kuluneeksi 150 vuotta. Zacharias (Sakari) Topelius kirjoitti Sylvian joululaulun 24. joulukuuta 1853.
"Topeliuksella oli suuri merkitys suomalaisen jouluperinteen muodostumisessa. Hän on kirjoittanut useita suosittuja joululauluja. Monet niistä elävät ruotsinkielisinä", historian professori emeritus Matti Klinge kertoo.
Topeliuksen (1818-1898) tunnettuja joululauluja ovat myös Varpunen jouluaamuna ja En etsi valtaa loistoa. Kirjallisuuden ja estetiikan professori emerita Maija Lehtonen ja Matti Klinge katsovat, että Sylvian joululaulun sanoja on vaikea tulkita.
"Laulu on Sylvian tervehdys Sisiliasta, jossa se on muuttolintuna. Siellä on ainainen kevät, mutta nyt joulu on joutunut meidän Pohjolaamme. Laulussa isänmaa on kaikkein tärkein. Isänmaa on pohjoinen, kylmä ja luminen, mutta sisäisesti lämmin joulun juhlan takia", Klinge pohtii.
"Pohjola kuvataan siten, että pohjoisen kodin katossa on lintuhäkki, jossa on Sylvia-laulajan ystävä. Vangittu lintu ei enää laulakaan. Voisiko kuvitella, että häkkiin pantu lintu symbolisoisi itseään Topeliusta?" Lehtonen tulkitsee ruotsinkielistä alkuteosta.
Sylvian nimi viittaa kerttujen heimoon. Mustapääkerttu on latinaksi sylvia atricapilla ja sen korullisen laulutyylin on katsottu kuuluvan lintumaailman monipuolisimpien joukkoon. Luonnontieteitä harrastanut Topelius osasikin valita lajin sattuvasti.
Lintu kuvaa sieluakin
Sylvia-lintu oli usein esillä Topeliuksen lyriikassa. Kesäpäivä Kangasalla -teoksessa Sylvia on se, joka istuu "oksalla ylimmällä" katselemassa. Klinge sanoo, että Topelius on käyttänyt usein lintua sielun symbolina. Isonvihan aikaan sijoittuvassa Koivu ja tähti -sadussa kotimaasta vihollisen pois viemät lapset muistavat kodistaan vain sen, että pihalla kasvoi koivu, jonka takana loisti tähti.
"Lapset lähtevät vaeltamaan vieraalta maalta ja heidän edellään lentää kaksi pientä lintua, lasten kuolleiden sisarusten sielut. Pikkulinnut johdattavat heidät kotiin", Klinge kertoo.
Lehtosen mukaan lintu oli yleinen symboli muussakin Topeliuksen ajan runoudessa. "Topeliuksen Sylvia-lintu on laululintu, mutta myös Suomen luonnon ja runouden henki, joka antaa lohdutusta ja uskoa elämään. Samalla Sylvia on isänmaallisuuden henki."
