Francesca Hrast, 19, on toisinajattelija. Siinä missä muut italialaiset musiikinopiskelijat katselivat läntisten metropolien suuntaan, hän päättikin lähteä lokakuussa vaihto-opiskelijaksi Oulun seudun ammattikorkeakouluun.
Adrianmeren pohjukan rantakaupungista Triestestä yli kuudeksi kuukaudeksi keskelle pohjoissuomalaista kaamosta. Se on kuin Sylvian joululaulun toisen säkeistön ilmasto takaperin. Täällähän eivät sypressit tuoksu talvellakaan. Triesten yhdistää rospuutto-Suomeen vain Turusta sinne siirretty Wärtsilän laivanmoottoritehdas.
"Halusin Ouluun erilaisuuden vuoksi, katsomaan toisenlaisia ihmisiä ja skandinaavista elämäntyyliä. Valkoinen lumi oli hieno juttu, mutta tämä märkyys ja pimeys tekevät välillä alakuloiseksi. Herään aamulla myöhään ja luulen, että on yö", Hrast tunnustaa.
Suomalaisia Hrast on ehtinyt tavata vasta harvakseltaan. Se johtuu siitä, että hänet ohjattiin asumaan Otokylän opiskelija-asuntolaan, joka kansalaisuuskirjoltaan on pikku YK. Kotimaasta Otokylässä muistuttaa, tosin vain kaukaisesti, alakerran pizzeria.
"Talomme kahdessa ylimmässä kerroksessa asuu vain ulkomaisia vaihto-opiskelijoita. Emme juuri tapaa suomalaisia. Ehkä he ovat ujoja? Meillä on ihmisiä muun muassa Slovakiasta, Tshekistä, Ranskasta, Espanjasta, Itävallasta, Saksasta, Norjasta, Kreikasta... Huonekaverini on venäläinen. Italialaisiakin on yhteensä seitsemän, mutta puhumme lähes aina englantia, jotta myös muut ymmärtäisivät."
Vuoret ja meri parasta
Hrast selvittää, miten Triestesssä vuoret ja meri ovat kauniit. Historiallisia paikkoja ja rakennuksia riittää.
"Nuorille vain ei ole paljon tekemistä. En osaa sanoa minkä takia, sillä opiskelijoitakin kaupungissamme on paljon. Kuitenkin 70 prosenttia asukkaista taitaa olla yli 65-vuotiaita."
Trieste on historiansa aikana ehtinyt kuulua muun muassa Itävaltaan, Sloveniaan ja Italiaan. Hetken se nautti vapaakaupungin oikeuksistakin. Viimeiset 50 vuotta on kulunut Italian vallan alla. Italian lisäksi kaupungissa puhutaan sloveniaa.
"Toisen maailmansodan aikana Triestessä sijaitsi Italian ainoa keskitysleiri. Vastarintamiehet vastavuoroisesti tappoivat fasisteja ja pudottivat heitä onkaloihin vuorilla", Hrast selvittää.
Nyky-Triestessä hallitsevaa on muun muassa telakkateollisuus, joka tuottaa maailmalle suuria risteilyaluksia. Kaupungissa on vireä kulttuurielämä, yliopisto ja monia eri tutkimuslaitoksia.
Systeemi on samanlainen
Italiassa konservatorio-opinnot kestävät kuudesta kahdeksaan vuotta. Sen jälkeen on vielä mahdollisuus jatkaa vielä kaksi vuotta kandidaatin tutkintoon asti.
Hrast kirjoitti ylioppilaaksi viime kesänä. Konservatorio-opinnot hän aloitti 11-vuotiaana ja nyt hänellä on menossa siellä viimeinen, kahdeksas vuosi.
Lyömäsoittimen lisäksi Hrast on harrastanut pianonsoittoa. "Luovuin pianosta pari vuotta sitten. Aika ei enää oikein riittänyt", hän kertoo.
"Valitsin aikoinaan lyömäsoittimet, koska niillä saa esittää hyvin monenlaista ohjelmistoa klassisesta tähän päivään. Instrumentteja voi vaihdella halunsa ja tarpeen mukaan. En pidä aivan modernista, 1800-1900-luvut ja espanjalainen musiikki ovat minulle läheisintä."
Oulussa Hrastia opettavat lyömäsoittajat Nathan Archer ja Kalevi Ohenoja, jotka molemmat ovat suurelle yleisölle tuttuja myös Oulu Sinfonian lyömäsoitinpuolelta.
"Opetussysteemi ammattikorkeakoulussa on aikalailla samanlainen kuin Italiassa, vaikka meillä Triestessä harjoitellaankin enemmän yhtyeissä muiden opiskelijoiden kanssa. Täällä minulla on mahdollisuus oppia uusia soittotekniikkoja. Kalevi Ohenoja esimerkiksi käsittelee patarumpuja ihan eri koulukunnan mukaan kuin italialainen opettajani", Francesca Hrast arvioi.
Francesca Hrastin soittoa on mahdollista kuulla joulukuun 7. päivänä kello 19 Madetojan salissa Oulussa, jolloin hän esiintyy puhallinorkesteri Viventin riveissä. Konsertin ohjelmassa on musiikkia Kaukoidästä; muun muassa nuoren korealaistaustaisen naissäveltäjän teoksen kantaesitys.