Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti Twitterissä harkitsevansa täyden armahduksen myöntämistä vuonna 1946 kuolleelle nyrkkeilyn raskaan sarjan ensimmäiselle mustaihoiselle maailmanmestarille Jack Johnsonille. Trump kertoi innostuneensa ajatuksesta saatuaan puhelun näyttelijä-ohjaaja Sylvester Stallonelta.
Johnson tuomittiin vuonna 1913 prostituutiota vastaan säädetyn Mann Act -lain rikkomisesta. Laki kielsi naisten kuljettamisen osavaltiorajojen yli siveettömässä tarkoituksessa. Johnson oli matkustanut yhdessä valkoihoisen naisystävänsä ja tulevan vaimonsa Lucille Cameronin kanssa, ja tuomiota on laajasti pidetty rasistisena.
Johnson oli tuomion saadessaan raskaan sarjan maailmanmestari. Hän pakeni Yhdysvalloista ja menetti maailmanmestaruutensa vuonna 1915. Johnson palasi Yhdysvaltoihin ja suoritti tuomionsa 1920.
Johnsonin armahtamisen puolesta on tehty useita aloitteita, mutta Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama ei myöntänyt sitä. Yhdysvaltain oikeusministeriö vastustaa armahdusten myöntämistä kuolleille, koska se veisi voimavaroja toimiin, jotka eivät enää hyödytä armahdettavia.
"Galvestonin jätti" sai valkoiset raivoihinsa
Johnsonin uran alkuaikoina valkoihoiset mestarit kieltäytyivät ottelemasta mustaihoisia vastaan maailmanmestaruudesta. Johnson sai pitkään odottamansa tilaisuuden 1908, ja leikitteli Tommy Burnsin kustannuksella 14 erää ennen kuin kehätuomari keskeytti ottelun.
"Galvestonin jätistä" tuli Yhdysvaltain tunnetuin musta mies, ja hän esitteli auliisti varallisuuttaan ja valkoihoisia naisystäviään. Tätä pidettiin valkoihoisten hallitsemassa mediassa täysin sopimattomana. Raskaan sarjan ex-mestari James J. Jeffries, suuri valkoinen toivo, houkuteltiin takaisin kehään, jotta hän laittaisi Johnsonin kuriin.
Johnsonin ja Jeffriesin välistä ottelua heinäkuun neljäntenä 1910 Nevadan Renossa on väitetty Yhdysvaltain mustien historian odotetuimmaksi tapahtumaksi. Panoksena tulkittiin olevan mustien ja valkoisten keskinäinen paremmuus.
Johnson oli kehässä täysin ylivoimainen. Jeffries kävi kaksi kertaa lattiassa ennen kuin hänen kulmastaan lensi pyyhe kehään 15. erässä.
- En olisi voittanut Johnsonia edes silloin kun olin parhaimmillani. En olisi osunut häneen. En olisi saanut häntä kiinni, vaikka olisin yrittänyt tuhat vuotta, Jeffries tunnusti.
Lennättimen ansiosta ottelun lopputulos levisi nopeasti, ja ympäri Yhdysvaltoja puhkesi kahakoita voittoa juhlineiden mustien ja raivostuneiden valkoisten välillä. Tappeluissa arvioidaan kuolleen kaksikymmentä ihmistä ja loukkaantuneen satoja.
Epäily tahallisesta häviöstä
Tuomionsa jälkeen Johnson otteli harvakseltaan Yhdysvaltain ulkopuolella. Vuonna 1915 hän menetti maailmanmestaruuden Havannassa Jess Willardille tyrmäystappiolla, jota on epäilty tahalliseksi. Johnson kertoi jälkikäteen Ring-lehden kustantajalle Nat Fleischerille suostuneensa häviämään vastineeksi rahasta ja mahdollisuudesta palata Yhdysvaltoihin, mutta kiisti puheensa myöhemmin.
Johnson jatkoi ottelemista erilaisissa näytöksissä 67-vuotiaaksi asti. Hän kuoli kesällä 1946 oltuaan auto-onnettomuudessa Pohjois-Carolinassa.