Priyanka Soodin ja Olli Muhosen esikoistytär syntyi Oulun yliopistollisessa sairaalassa muutamaa päivää ennen laskettua aikaa keisarileikkauksella.
Vauvan ensimmäisen parkaisun jälkeen tapahtumat siirtyivät pikakelaukselle. Ensikohtaaminen muuttui kolmen sekunnin pikasilmäykseksi kätilön antaessa vauvan vartalon hipaista äidin poskea.
Painoltaan keskimääräistä vauvaa pienempänä syntynyt tytär kiikutettiin kiireesti toiseen huoneeseen tutkittavaksi. Henkilökunta rauhoitteli huolesta itkevää äitiä kertomalla vauvan olevan terve ja kaunis.
Vauva oli useamman tunnin ikäinen tavatessaan äitinsä seuraavan kerran. Happikaappiin kurkottaminen ei ollut puudutuksen vuoksi vielä sänkypotilaana olleelle äidille helpoin tapa tutustua vauvaansa. Äidin käsi löysi pienen nyrkin. Syliin vanhemmat eivät uskaltanut vauvaansa pyytää, eikä henkilökuntakaan sitä ehdottanut.
"Vauva oli sairaalan omaisuutta. Ammatti-ihmiset päättivät kaikista vauvaan liittyvistä asioista, eikä vanhempien mielipidettä kyselty. Tietoa vauvan hoitoa koskevasta suunnitelmasta oli vaikea saada", sanovat Priyanka Sood ja Olli Muhonen.
Isä muistelee saaneensa vauvan osastolta esitteen, jota hän ei ehtinyt lukea. Kotiinlähdöstä haaveilleiden vanhempien huoli tyttärestä kasvoi kertarysäyksessä, kun heille selvisi lasta hoidettavan teho-osastolla.
Verensokerin ja insuliinin tuotannon vaihteluista kärsivälle vauvalle oli asennettu nenämahaletku ja suonensisäistä lääkintää varten kanyyli. Verikokeita otettiin kahden tunnin välein.
"Henkilökunnan tehtävänä näytti olevan erilaisten laitteiden toiminnan seurailu. Vanhempien roolina oli vierailla usean lapsen kanssa samassa huoneessa hoidettavan vauvan luona osaston aikatauluihin sopivina aikoina. kertoo Priyanka Sood.
"Halusin imettää lastani, mutta hoitajat arvelivat vauvan olevan liian väsynyt imemiseen, mikä ihmetytti minua, koska he tarjosivat vauvalle jatkuvasti tuttia ja toisinaan ruokaa pullosta. Imetysohjantaa en saanut."
Päivien kuluessa ero vauvasta tuli vanhemmille sietämättömäksi. Neuvottelun jälkeen isä sai lääkärin lupaamaan, että äidille ja vauvalle tuotaisiin tyhjänä olleeseen huoneeseen sänky.
Kuudentena elinpäivänään vauva pääsi rauhassa äitinsä rinnalle ja oppi omatoimisesti imemään. "Tehohoidossa olevien vauvojen vanhempien kanssa tulisi neuvotella vauvan hoidosta ja perustella tehdyt hoitopäätökset. Vauvoja hoitavalla osastolla tulisi ehdottomasti olla mahdollisuus käyttää perhehuonetta, jossa vanhemmat saisivat rauhassa hoitaa omaa lastaan siitäkin huolimatta, että vauva tarvitsee erityislaitteita avukseen.
Vauvan ja äidin erottaminen toisistaan pitäisi olla kiellettyä. Henkilökuntaa tulisi kouluttaa ohjaamaan vanhempia vauvan hoidossa ja imetyksessä heti vauvan ensimmäisestä elinpäivästä lähtien, eikä vasta viikon kuluttua", listaavat kotona tytärtään jo kokeneesti hoivaavat vanhemmat parannusehdotuksiaan vauvojen tehohoitoon.
Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten tulosyksikön ylihoitaja Liisa Ukkola pahoittelee perheen kokemuksia. Tehon hoitoympäristöön kuuluvat erilaiset hoito- ja seurantalaitteet, jotka antavat koko ajan tarkkaa tietoa lasten voinnista henkilökunnalle. Työ vaatii sairaanhoitajalta jatkuvaa valppautta ja erityisosaamista.
"Hoitohenkilökunta on hyvin ammattitaitoista ja työhönsä sitoutunutta. Osastolla on vastasyntyneiden tiimi, joka edistää varhaisen vuorovaikutuksen tukemista. He ovat opiskelleet kenguruhoitoa ja tuoneet tietoa muulle henkilökunnalle. Osastolla on keskusteltu kriteereistä, milloin sairas tai toipilaana oleva vastasyntynyt voidaan antaa kenguruhoitoon vaarantamatta lapsen vointia", hän sanoo.
Muutamat sairaanhoitajat ovat käyneet lisäksi varhaisen vuorovaikutuksen erikoistumisopinnot. "Osalle perheistä voidaan tarjota klinikassamme työskentelevien kahden vauvaperhetyöntekijän kotikäyntejä, joiden aikana he ohjaavat lapsen ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa". Toiminta on Ukkolan mukaan saanut hyvää palautetta perheiltä ja neuvolatyöntekijöiltä.
"Haluamme panostaa perhehoitotyöhön tutkimukseen ja hyvien hoitokäytäntöjen eteenpäin viemiseen osana lääketieteellistä hoitoa. On hyvä, että vanhemmat antavat palautetta, koska hoidon arviointi ja sen perusteella tehtävä kehittäminen on osa toimintaamme."
Lähivuosina lastenklinikan peruskorjauksen yhteydessä teho-osastolle on suunniteltu rakennettavaksi perhehuoneita.