Tuittu täyttää tänään torstaina seitsemän!
Tuittu Teivainen on tekijänimi. Hän on ollut synnyttämässä Oulussa viikon päästä kantaesitettävää Syliä. Se on Tuitun ääni - joka nauraa kihertää ja on väliin liimautunut kaiuttimista kantautuvan pehmeän musiikkipeiton päälle.
Syli yhdistää monia tekijöitä. Syli hakee ja on jo hakenut hanakasti kontaktipintaa.
Ammattitanssia
laajalle yleisölle
Esittäjänä on tanssiva seitsikko, joka saattaa yhteen Oulun läänin ammattilaisvoimia niin lännestä kuin idästä. Kajaanilainen Routa on sylit'yksin oululaisen tanssin keskuksen JoJon kanssa.
Sydämen Sylille on antanut lastenkulttuurin ohjaavaa läänintaiteilijuutta tähän mennessä puolitoista vuotta hoitanut Kirsi Saastamoinen. Syli on hänen toimikautensa omalähtöinen työmääräys, jonka otsakkeeksi tanssiammattilainen on kirkastanut Lapset ja askeleet.
Syliin ovat sykertyneet paitsi läänin taidetoimikunta niin Oulun kuin Kajaanin kaupunginteatterit ynnä kajaanilaisen kulttuurin nykyinen voimayksikkö Generaattori sekä oululainen Taikalamppu-verkoston osa.
Tähän asti eli kevään loppuun lukkoonlyötyjä esityksiä on Oulussa puolentoistakymmentä ja Kajaanissa viisi. Kainuusta lapsia Sylin äärelle Sissilinnaan saatetaan kyyditen.
Vaikka Lapset ja askeleet -ajatus siivittää neljäkymmentäviisiminuuttista tanssiteosta, ei työryhmä epää Syliä minkään ikäisiltä.
Isä kutkutti väliin jalkapohjasta
Ensi kesän keikoilla Eppu Normaalia audiovisioittaa - Oulussakin - sama mies, joka on sitonut Sylin äänet kudokseksi Erik Satiesta alkaen. Hän on Tuittu Teivaisen savonlinnalaislähtöinen isä Janne, joka tunnustaa, että kutkutti tytärtään väliin jalkapohjasta kuplittaakseen tuoretta naurua Syliin.
Teivaisen hanikkajälkeä on koettavissa Kajaanin kaupunginteatterin tämänvuotisen 3 x Shakespeare -produktiosarjan yhteydessä. Tulossa on töitä Tommi Kitin ryhmälle, Tsuumille, Turun kaupunginteatterille. Sylissä soi myös teivaislaisittain, silloin ääntelee myös tamperelaisen Harri Topin sello.
Miten saattaa
ulos oma lapseus
Tänään torstaina toistamiseen istuvat Sylin harjoituksia seuraamassa Veeran verstaalaiset (Kansan Sivistystyön Liiton Oulun Osaamisen kierrätystalon monirahoitteinen projekti). He ovat kädentaiteelle ja liikkumiselle kahdeksan kuukauden työpajakautenaan omistautuneita nuoria oululaistyöttömiä, joiden mielestä nauru, ilo, riemu, pirteys ja keveys ovat sitä mikä pukee lapsuuden liikkeeksi. Itse he kokeilevat Sylin materiaalia omassa kehossaan päivää ennen teoksen ensi-iltaa.
Lapsuuden liikettä Kirsi Saastamoinen on Sylin koreografiassa tavoitellut, mutta teoksen tavoitteena ei kuitenkaan ole tehdä esittäjistä lapsia vaan suodattaa lapseutta.
Miten sen tekevät ja mistä aineksensa hakevat tanssiammattilaiset lavalla?
JoJon taiteellinen johtaja Maria Littow: "Minulla on monta tapaa. Nojaan siihen millaista energiaa lapset käyttävät ja miten. Mallinnuksena valokuvat, videot. Tarkkailen lapsia tietoisesti."
Tanssijan ja tanssinopettajan roolissa Oulun ja Haukiputaan maastoa kulkeva Marjukka Kärnälle Syli on merkinnyt tihentyneempää kontaktia kummilapsiin: "Peilaan itseäni myös toisten tanssijoiden kautta."
"Tässä hetkessä ei huolen häivää, sekunnin murto-osassa suuri suru. Omia lapsia seuraamalla olen lähellä tuota viattomuutta, josta löydän myös hullunkurisuuden." Oulun taidekoulussa tanssia opettava Mia Lappalainen viestii, että Syli tuntee myös äidin ja isän roolin.
"Aidosti nauttiminen, iloisuus näkyy väistämättä liikkeessä", vakuuttaa kajaanilainen Mikko Hammrén. Helsingissä tätä nykyä asuva mutta Routa-ryhmään kuuluva Heidi Naakka uskoo puolestaan siihen, että tunnetason avulla voi itsenään tavoittaa taannoisen pikku-Heidin.
Oululaisen Teemu Tuohimaan eväät ovat remuaminen ja kamuaminen: "Ne on pojissa ihan oleellinen juttu, jonka tiedän itsestäni ja jonka kohtaan opetustyössäni Tanssikeskus Citydancessa."
Sylin kaksi ensimmäistä esitystä valtakunnallisten Lasten ja nuorten teatteripäivien yhteydessä Oulussa NuKussa 25.2.